Viimeisiä tunteja viedään

Vuosi 2012 on kohta paketissa valmiina vietäväksi elämän arkistoon. Lapissa tuli katseltua iltaisin televisiota, kotoa kun moista ihmelaitetta ei löydy, enimmäkseen kotimaisia sarjoja, elokuvia ja asiaohjelmia. Jälkimmäisistä jäi mieleen onnellisuusprofessori Markku Ojasen haastattelu, jossa hän peräänkuulutti eteenpäin katsomista menneiden kaivelun sijaan. Toki niinkin, mutta menneitä on myös hyödyllistä kaivella, jos sen tekee taiten. Logoterapian isää Viktor Franklia lainaten, menneisyys on kuin vilja-aitta, josta voi ammentaa voimaa tulevaisuuteen. Muistojen aitasta löytyy kaikki elämän varrella eletty ja koettu. Juju on siinä, että toimiessaan oman vilja-aittansa portinvartijana, ihminen voi itse päättää, mitä menneestä kelpuuttaa evääksi tulevaan. On oma valinta siirtää rikkaruohot syrjään, erotella jyvät akanoista ja huolia ravinnoksi vain kaikki kannustava ja voimauttava. Se ei tarkoita ikävien asioiden kieltämistä, kipukin kuuluu elämään, mutta menneiden kipujen kanssa ei tarvitse iänkaiken vaeltaa. Toimikoon tämä ohjenuorana alkavana vuonna. Positiivisuutta peliin ja levysoittimeen. Nyt soi Abba.
  

Joululoma

Kiireinen joulunalusjuoksu päättyi yöjunan tuuditukseen. Työkiireet karisivat sitä mukaa kuin kilometrit etenivät ja kohta jo uni kaappasi väsyneen hoivaavaan pumpuliinsa. Aamulla heräsi kylmään todellisuuteen, siis oikeasti kylmään, makuuhytti oli kuin kellari! Junan lämmitysjärjestelmään oli tullut vika ja 30 asteen pakkanen tunki raikkaasti sisään. Onneksi määränpää oli lähellä ja pian pääsi bussin lämpimään jatkamaan matkaa. Olimme ensimmäistä kertaa reissussa ilman omaa autoa, mikä osoittautui varsin toimivaksi ratkaisuksi. Jatkoyhteys rautatieasemalta oli hotellin pihaan asti, joten matka taittui huolettomasti maisemia ihaillen.  

Ylläksellä on latuja mistä valita.

Hotelli oli viihtyisä ja rauhallinen, perheiden ja varttuneen väen suosima, ja ruokapöydät notkuivat. Tankattuja herkkukaloreita kulutettiin päivittäin ladulla, vaikka pakkanen paukkui. Reiteillä oli hiljaista, kevään ruuhkista ei ollut tietoakaan, mihin sää oli varmasti osasyyllinen. Meitä ei pakkanen pidätellyt, oikeilla varusteilla selvittiin paleltumatta. En malta olla mainostamatta luottotuotteitani, merinovillaisia liikuntasukkia, jotka pitivät varpaat lämpiminä ja silkkistä huppua, joka oli helppo nostaa suojaamaan kasvoja niin vastatuulessa kuin vauhdikkaissa alamäissäkin.

Kireä pakkanen sai ripsetkin kuuraan.

Mistä on hyvä loma tehty? Aikatauluttomuudesta, kiireettömyydestä ja pienistä elämyksistä. Kaamos uskomattomine väreineen oli huikea kokea, huikeinta oli kuitenkin pitää lomaa joulusta. Ainoat tekemäni jouluvalmistelut olivat joulukorttien kirjoittaminen ja jokunen lahjahankinta, jotka hoidin helpoimman kaavan mukaan eli pukinkonttiin syötävää ja juotavaa. Ei ollut ikävä vankilan joulujuhlaa, ei hautausmaalla käyntiä, ei joulukirkkoa, asioita joita luulin eniten kaipaavani, ei niin ikään joulukuusta, ei lahjoja. Sielu oli ykskaks vapautunut kaikista joulualkuisista perinteistä ja puolivelvollisuuksista. Tuo vapaus tuntui niin hyvältä, että ehdotin puolisolleni, en sentään vakituista joulureissaamista, vaan kotijoulun yksinkertaistamista. Joulu ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan eikä pinttyneisiin tapoihin. Joulu on mielentila.

Kaamoksen keskipäivän sävyjä.

Kaamos on päättynyt. Aurinko näyttäytyy hetkeksi.

Hiihto hoitaa

Pakkanen on lauhtunut siedettävälle tasolle, mikä tietää pienempää sähkölaskua ja, kiitos itsenäisyyspäivän aattona avatun hiihtokauden, pienempää stressiä. Kaikensorttinen henkinen kuormitus, mennyt ja tuleva, on helppo takoa ladulle, ja taas elämä hymyilee. Ei kauhistuta edes yltiökiireinen joulunalusaika töissä. 

Päivittäin on hiihtolenkki tehty. Säätiedotus lupaa poutaa ja pikkupakkasta myös jatkossa, joten ladulle pyritään, mikäli työt antavat myöden. Liikunta on hyvä lääke moneen vaivaan ja parantaa erityisesti unen laatua, tosin kissat herättävät aina kolmen neljän aikaan, kun haluavat ulos. Paukkupakkasista oli se hyöty, että sai nukkua rauhassa, koska naukujat köllöttelivät pirtin lämmössä aamuun asti.

Itsenäisyyspäiväkin oli ja meni. Sinivalkoinen aamiainen suomalaisine ruokineen antoi potkua juhlintaan, joka meillä poikkesi perinteisestä eli kotona hissuttelusta. Ohjelmassa oli niin kaupungin järjestämä itsenäisyyspäiväjuhla kuin työkaverin järjestämät iltapippalotkin. Ensimmäiseen veti kulttuuripalkinnon jako - se napsahti seuralle, jonka toiminnassa ollaan oltu mukana enemmän tai vähemmän aktiivisesti yli 20 vuotta - jälkimmäiseen rento yhdessäolo. Linnan juhliakin illan aikana porukalla seurattiin. Televisiottomana en ole pukukavalkadia pariinkymmeneen vuoteen kaivannut, mutta menettelihän tuo naisvaltaisessa seurassa.

Joulu tulla jolkottaa

Perjantaina töiden jälkeen ostin itselleni orkidean, en palkkioksi työviikosta, vaan motivaattoriksi lauantain siivouspäivään, kyseinen toimi kun on viime aikoina jäänyt lähes poikkeuksetta satunnaisen imuroinnin asteelle. No, toimiko kukka? Loistavasti. Tiesin, että kulta on koko päivän harrastusriennoissa, joten oli aikaa siivota pitkän kaavan mukaan. Yhdessäkin on kiva siivota, ei siinä mitään, mutta yksin puurtaessa voi samalla järjestellä myös pääkoppansa asioita. Niin ja tietysti hyvä levy soimaan antamaan lisäpuhtia.

Kun siivottavaa on kolmessa kerroksessa, vuosien saatossa on tullut kokeiltua jos jonkinlaista strategiaa, joista kerros kerrallaan on osoittautunut parhaaksi. Periaate pitää mielenkiinnon yllä, koska valmista syntyy ja hätätilassa eli lorvikatarrin yllättäessä voi viimeisen kerroksen jättää seuraavaan päivään. Eilen aloitin alhaalta. Kun sitten koitti yläkerran vuoro, kissat nukkuivat makuuhuoneessa niin autuaana, etten tohtinut häiritä imurilla. Pitäisinkö paussin vai keksisinkö muuta tähdellistä? Kauaa ei tarvinnut miettiä. Ennusteet tulevista pakkaspäivistä innostivat ikkunanpesuun. Hämärä keskeytti työn ja yläkerran siivous ikkunoineen jäi sunnuntaille.

Lauantai-illan ratoksi väsäsin vielä joulukortteja. Materiaalit hankin yleensä tammikuun aleista puoleen hintaan, jotta myyntikate olisi mahdollisimman hyvä, kortit nimittäin tulevat seurakunnan myyjäisiin. Hassua, että omat joulukortit ostan aina kaupasta. Ostokortit kirjoitettiin perjantaina valmiiksi, ajoissa siis, ja huomenna aion mennä jouluostoksille Tampereelle. Kun työmaan joulunalusmylly alkaa adventtina pyöriä, se on sellaista menoa, että muu touhu jää kakkoseksi. Siksi tänä vuonna päätettiin viettää joulu mahdollisimman vähin ponnisteluin, mikäli hiihtoa ei sellaiseksi lasketa.

Ilmastonmuutos

Herätyskello soi. Aamu valuu tajuntaan ja ajatus hapuilee tietoa viikonpäivästä. Yleensä sitä havahtuu pettymykseen tyyliin ”vasta keskiviikko”, mutta eilenpä yllätyin iloisesti, kun torstain sijasta tajusin herääväni perjantaihin. Ehkä lukuisat iltatyöt sekoittivat sisäisen kellon ja viikko kului nopeammin kuin tavallisesti. Perjantai lienee päivistä odotetuin, vapaiden aatto, työpäivä, jota kepeyttää tietoisuus viikonlopun alkamisesta, päivä, jolloin maanantai on valovuosien päässä.

Ryhmä esikoululaisia kävi tutustumassa seurakunnan toimintaan. Me palkkalistoilla olevat kerroimme työaloistamme ja -ajoistamme. Siitä tulikin yhteiseksi puheenaiheeksi kivoin viikonpäivä. Maanantai ei saanut kannatusta, mutta jo tiistaille löytyi tykkääjänsä samoin muille päiville, toki niin, että viittaajien määrä kasvoi loppuviikkoa kohti. Kun lapsilta kysyttiin, miksi tiistai tai torstai on kiva, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, oli kerhoa, kirjastoa ja muuta mukavaa eli yksi kiva asia teki koko päivästä kivan ja odottamisen arvoisen. Ei Jeesus turhaan nostanut lasta esimerkin asemaan. Moisessa asenteessa olisi opittavaa. Aikuisiällä yksikin ikävä asia, mennyt tai tuleva, tuntuu värittävän koko päivän. Pitäisi varmaan aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen ja joka päivä, jos ei kirjata, niin ainakin mielessään miettiä yhdestä viiteen asiaa, joista on kiitollinen. Ilmastonmuutosta asenteisiin.

Tämän päivän ilonaihe oli syystöiden loppuun saattaminen. Haravointi sujui savimaalla joutuisasti, koska maan pinta oli jäässä ja lehdet rapsakoita. Kompostorin tyhjennys teki tilaa talven talousjätteille ja samalla saatiin maanparannusainetta pensaille. Lauha syksy sopii hyvin kotipuutarhurille, kaiken saa ajoissa valmiiksi ja talvi voi tulla, milloin tahtoo.