Kesän makuja

Aamupuhteena pullotin satsin kotikaljaa. Mainio janojuoma valmistuu vuorokaudessa samoin kuin itse tehty viili, jonka kotihapattamista kokeilin ensimmäistä kertaa. Ohje löytyi luomumaitotölkin kyljestä. Purkillinen viiliä sekoitetaan notkeaksi, jaettaan neljään kulhoon, johon kuhunkin kaadettaan kaksi desiä maitoa päälle, kevyt sekoitus ja liinan alle huoneenlämpöön vuorokaudeksi muhimaan, kunnes sakenee. Sijoitin potit kissojen varalta leipäkaappiin ja hyvää tuli. Entivanhaan viilin kotivalmistus oli arkipäivää eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Minä sen sijaan olen lumoutunut, vaikka reaktio on puhdasta mikrobiologiaa. Pehmeän makuinen viili maistuu vaikka myslin kanssa.

 

Kesäkeittiön tarveaineita.

Itse tehty viili valmiina syötäväksi.

Vähemmän mukavia kesämausteita löytyi eilen kissan turkista. Kun iltapalan jälkeen Viljami hyppäsi syliin rapsutettavaksi, huomasin oudon patin sen kaulassa. Ajattelin joksikin ihonalaiseksi rasvapahkuraksi, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että karvojen seassa lymyili itsensä pulleaksi imenyt punkki. Tai niin ainakin päättelin, en nimittäin koskaan ollut nähnyt yökötystä luonnossa. Asian varmistamiseksi googletin kiusankappaleen kuvan, ja punkkihan se oli. Onneksi talosta löytyi punkkirauta kiitos anopilta saadun kesäapteekkipussin ja pelastusoperaatio saattoi alkaa. Kissa vain kehräsi, kun kaulaa operoitiin. Punkki oli tiukasti kiinni, mutta varovasti kihnuttaen irtosi. Viimeisen nyppäyksen kissakin huomasi. Verenimijästä päästyään se vetäytyi pyykkikoriin puhtaiden vaatteiden päälle nukkumaan. Täytynee hommata naukujille punkkipanta tai estolääkitys, koska kesäaikaan viihtyvät ulkona päivin ja öin.

Pihaluontoa

Kun eilen iltayhdentoista jälkeen huhuilin kissoja sisälle, näin siilin tepastelevan ruohikolla. Täytyihän tuosta elävästä muinaisjäänteestä valokuva ottaa. Piikkipallo ei erityisemmin innostunut tuttavuuden tekemisestä, vaan vetäytyi tuhahdellen suurten kuusten alle. Menin perässä, nappasin kuvan ja kyselin kuulumiset. 

Hyvin tuntui siilineidillä menevän (sukupuolen päättelin pienehköstä koosta), oli selvinnyt talvesta ja liikenteestä, ja ruokaakin riitti kastematojen muodossa. Siili sinnittelee Suomessa elinalueensa äärirajoilla ja jopa puolet yksilöistä voi menehtyä talvella. Täytyykin pyytää kultaa nikkaroimaan pallerolle suojaava talvipesä. Erikoisuuksista lepakonpönttö jo on.

Siilin pesälaatikko. Suomen luonnonsuojeluliiton ohje.

Pihassa kasvu on lähes pysähtynyt viileän sään vuoksi. Vettä kyllä riittää, mutta lämpöä kaivataan kipeästi. Taimena ostetut yrtit antavat satoa ja tomaatti on jaksanut kehittää raakileet, mutta muuten on kituliasta, edes salaatti ei ole kasvanut syömämittaan.

Pakastin alkaa olla tyhjä viime kesän sadosta, mehua ja sosekeittoa vielä löytyy, joten kovasti jo sormet syyhyävät marjametsiin. Metsäntutkimuslaitos ennustaa hyvää mustikkasatoa, koska kevään kukinta oli runsas ja pölyttäjiäkin kiitettävästi liikkeellä. Kun vielä metsän kosteuden uskotaan suojelleen pahimmilta hallaöiltä, marjoja luulisi tulevan, vaikka ennustehan tuo vasta on, viikon parin hellejakso kypsymisvaiheessa voi romahduttaa sadon. Poimimaan pääsee heinäkuun puolen välin jälkeen.

Lasimäellä

Aamupäivällä ajelin Hämeenlinnaan tarkemmin sanottuna Iittalaan Kalvolaan. Kuntaliitos on metka juttu ja kaihertaa lasikyläläisten mieliä varmasti pitkään. Käyntini perimmäinen syy oli naivistien taidenäyttely, mutta myös etuseteli lasimyymälään. Aamulla kävin kissanhännänvetoa menenkö autolla vai junalla ja aikatauluton vaihtoehto voitti, koska a) säätiedotuksessa luvattiin sadekuuroja b) en ollut ajantappopäällä - neljä tuntia lasimäellä olisi ollut liikaa c) sain kiireettömän aamun.

Kuin korvaukseksi epäekologisesta valinnasta, päätin ajaa reitin mahdollisimman taloudellisesti ja onnistuinkin. Mittari näytti edestakaisen 45 km matkan keskikulutukseksi 4 litraa sadalla eli kulttuuriretkuilu hörppäsi vajaat 2 litraa menovettä. Ensimmäinen edellytys moisen tuloksen saamiseen on moottoritien karttaminen. Vanha kolmostie tai Kuurilan maaseuturaitti takaa, että nopeus jää kahdeksaankymppiin ja alle. Toisekseen on otettava käyttöön muut taloudellisen ajamisen kikat, jouheva vaihtaminen, ennakointi, pysähdysten välttäminen, moottorijarrutus, ja kaasua on säädeltävä varovasti kuin olisi kananmuna tallan alla. Säästöä tuli, mutta ei ajaminen kovin rentoa ollut.

Mitä sitten naivistiseen näyttelyyn tulee niin onhan noita nähty. Tämän vuoden kuvakavalkadi ei kokonaisuutena jaksanut innostaa. Oli toki paljon kivoja ja söpöjä kuvia, mutta oivallus puuttui monesta. Myös kopiot ärsyttivät. Jos viime vuonna tietty maalaus oli mennyt kaupaksi, tälle vuodelle oli tehty lähes samanlainen, mutta hieman eri sävyissä. No, olen toiston ystävä, pidän grafiikasta ja kaikesta taideteollisesti tuotetusta, joten menköön toisinnot, onhan se leipänsä tienattava taiteilijankin. Mutta helmiäkin joukossa oli. Sanna Lappalaisen ompelutekniikalla toteutetut työt viehättivät erilaisuudellaan ja veistoksissa oli monta hyvää ja kantaa ottavaa kuten kirkollinen www.taivas.com.

Lasimyymälästä ostin muutaman asetin ja juomalasin tiskikoneen nakertelemien tilalle. Monenmoisia varteenotettavia heräteostoksiakin näpeissä pyöri, mutta mukaan tarttui ainoastaan näpsäkän kokoinen Kovanaama-paistinpannu pieneen kokkaukseen.

Jussit lusittu

Jos on joskus juhannuksen vietto käynyt työstä niin tänä vuonna. Aikaerorasituksen jälkimainingeista johtuva ilottomuus meinasi pitää pehkuissa aamusta iltaan ja juhannuspäivänä melkein pitikin. Reissuväsymyksellä oli toki hyväkin puolensa, alavireisenä sitä tohti armahtaa itsensä juhannussiivoukselta, ikkunoiden pesulta ja muulta sellaiselta sukupolvien mittaiselta ”kuuluu tehdä” -painolastilta. Sauna sentään siivottiin.

Aattoaamuna sain kammettua itseni kauppaan ja illalla ystävän houkuttelemana veturimuseolle, jossa oli tarjolla kesäistä ohjelmaa ja sokerina pohjalla ”juhannusjunalle vilkuttaminen”. Kulta oli jo paikalla talkooväkenä. Olivat ottaneet ”lättähatun” ulkoilemaan, mikä sopi juhannusillan henkeen paljon paremmin kuin Ylen voimainponnistus ja paljon etukäteispalstatilaa saanut mediajuna. Tuo mainostettu ihmeellisyys pyyhälsi yhdeksän jälkeen vauhdilla ohitse - hei hei ja hyvää matkaa - johon eräskin perheenisä ironian pilkettä silmäkulmassaan varmasti monen läsnäolijan tunnot tulkiten totesi ”no olipa hieno kokemus”. Mutta oli sentään nautittu piskuisesta juhlasta, buffetin antimista, elävästä musiikista, butohtanssista ja aurinkoisesta illasta. Suomen kesästä.

Varsinaisessa kesän juhlapäivässä ei ollut kehumista, pelkkää nukkumista ja netissä roikkumista vuorotahtiin. Tänään tekemisessä on ollut jo jonkinlainen asiallinen rytmi ja siinä sivussa on katseltu matkakuvia ja kuunneltu kiinalaista musiikkia. Se toimikoon siirtymäriittinä normiarkeen.

Kiinassa osa 4

Seitsemäs päivä
Aamuvarhain lähdemme Auringonnousun puistoon, jossa sadat kiinalaiset harjoittavat ruumiinkulttuuria hölkäten, kävellen, voimistellen, tanssien tai pallopelejä pelaten. Yritämme ujuttautua portin lähellä voimistelevaan taiji-ryhmään, mutta muoto pitää sisällään peräti 118 liikettä ja saa 24 liikkeen sarjaa harjoitelleen aloittelijan päästään pyörälle. Luovutamme vähin äänin ja jatkamme kuntoilua jalan.

Helteen väreillessä ilmassa pitäisi sinnitellä vielä yksi temppelialue. Lämpötila kohoaa yli 35 asteen eikä edes tuulenvire helpota oloa, vettä kuluu ja varjopaikoissa on tunkua. Taivaan temppeli on kuitenkin näkemisen arvoinen paikka etenkin sen Pekingin symbolina tunnettu Hyvien satojen puolesta rukoilemisen halli. Täällä keisarit uhrasivat ja rukoilivat.

Iltapäivällä on vapaata aikaa. Tutustumme kullan kanssa paikalliseen rautatiemuseoon sekä maanalaiseen kiskoliikenteeseen. Pekingin metrossa pärjää hyvin ummikkonakin. Liput on helppo ostaa ja kun portilla katsoo, miten edellämenijä toimii, osaa kyllä, mutta vikkelä on oltava, ettei joudu sisääntyöntäjän survomaksi.

Viimeisen illan Kiinassa kruunaa Pekingin ankka -päivällinen, joskaan ei lintu mielestäni hääppöiseltä maistu ja on valmistusmenetelmiltäänkin arveluttava. Onneksi tarjolla on muutakin syötävää, ja juotavaa. Ilta on lämmin ja taianomainen.

Hyvien satojen puolesta rukoilemisen halli.

Taivaan alttarin uhrikivellä viivähtäjät toivovat pitkää ikää.

Lopuksi
Viimeinen päivä on matkustuspäivä. Hotellilta lähdetään silmä kourassa kohti lentokenttää, jossa vastassa tutut rutiinit ja odottelua tai viimeisten ostosten tekoa. Lento lähtee ajallaan. Matka tuntuu päiväsaikaan paljon lyhyemmältä kuin yöllä ja kuin huomaamatta ollaan Suomen ilmatilassa. Helsingissä on aika hyvästellä mainio oppaamme ja muu retkiporukka. Hieno viikko, josta jäi paljon upeita muistoja ja kipinä matkustaa itään toistekin.

Kiina on suuri maa ja nähtävää riittää joka kolkalla. Xian, Shanghai, Hongkong, terrakotta-armeija ja muut ihmeet. Kiina on myös varsin turvallinen maa. Pekingissä ainoa varoituksen sana koski kaaosmaista liikennettä ja satunnaisia taskuvarkaita, joista molemmista selvittiin valppaudella. Aurinko talttui suojakertoimin ja lierihatuin sekä minulla päivän- alias sateenvarjon avulla. Taisteluun vatsanväänteitä vastaan käytiin pulloveden, punaviinin, maitohappobakteerinappien ja  käsidesin voimin. Kaikkea syötiin, mitä tajottiin, ainakin maistettiin, paitsi minä en sieniä ja mereneläviä, ja tauditta selvittiin. Moni herkullinen ruokalaji tuli suosikiksi, kuten pähkinäkana, hapanimeläpossu ja erilaiset kasvishöystöt, kiireetön puikoilla syömisen taitokin opittiin.

Matka ylitti odotukset moninkertaisesti. Kaiken hehkutuksen keskellä voi tietysti aiheellisesti kysyä, kuinka eettistä on matkustaa monien epäkohtien Kiinaan, mutta se on toinen tarina se. Päätän raporttini tältä erää tähän.

Kiinassa osa 3

Viides päivä

Jäljellä on vielä yksi muurirutistus, tällä kertaa suositulla turistireitillä, jossa kansainvälistä tunnelmaa riittää tungokseksi asti. Lähdemme ruuhkien välttämiseksi matkaan varhain aamulla. Kivutessa ylös iskee ahneus - eiköhän mennä vielä yksi torninväli ja vielä ja vielä - ja alas on tultava juosten, jotta ehditään bussille. Länsimainen turisti on kiinalaisille nähtävyys jo sinänsä - nauru raikuu ja kamerat räpsyvät - miten onkaan juostessaan muuria alas sauvoilla vauhtia lykkien. Hiki virtaa, mutta selvitäänpä näppärästi kärkkäistä matkamuistomyyjistä, jotka eivät ehdi edes hihaan tarttua. Majatalossa pikainen suihku, kimpsut kasaan ja nokka kohti Pekingiä.

Matkalla pääkaupunkiin vierailemme silkkimyymälässä ja neljän vuoden takaisten olympialaisen keskeisillä kisapaikoilla. Kaupungissa on mahdollisuus rentoutua kiinalaisessa jalkahoidossa tai viettää omaa aikaa. Valitsemme puolisoni kanssa jälkimmäisen tarkoituksenamme kuvata junia läheisellä rautatieasemalla. Pekingin ilta on lämmin ja äänekäs. Ihmiset kokoontuvat puistoihin, liikenne jatkuu yhtenä virtana ja polkupyörä- ja moporiksat kauppaavat turistille kyytejään.

Kiinan muuria edustusasussa.

Olympiastadion Linnunpesä.

Kuudes päivä
Aamulla hotellin tarjoaman ohjatun taiji-treenin jälkeen kävelemme surullisen kuuluisalle Taivaallisen rauhan aukiolle. Päivästä on tulossa kuuma ja lämpötila kipuaa ensimmäisen kerran yli kolmenkymmenen asteen. Hitaasti kiiruhtaen kulku on siedettävää. Aukiolla tuhannet ihmiset jonottavat Maon mausoleumiin, mutta meidän seurueemme jatkaa alueen toiselle reunalle ja pujahtaa puheenjohtajan kuvan alta Kiellettyyn kaupunkiin, 1400-luvulta peräisin olevaan keisarien asuin- ja hallintokaupunginosaan, jonne ei tavallisilla tallaajilla ollut asiaa. Hiilikukkulan laelta eteen avautuu hulppeiden kotien ja hallintopalatsien kattomeri.   

Iltapäivä on varattu ostoksille. Nelikerroksisesta kauppiastavaratalosta löytyy roinaa joka lähtöön. Hinnat ovat pilvissä, joten tingittävää riittää. Nolla pois hintapyynnöstä ja vieläkin tippuu kymmeniä yuaneja. Yhteistä kieltä ei aina löydy, mutta laskimen avulla homma hoituu. Ostamme pellavaiset taiji-asut, luontaistuotteita ja teetä eli aidosti kiinalaista tavaraa emme länsituotteiden halpoja kopioita, joita on kaupan hyllymetreittäin. Hikisen ostoskierroksen jälkeen on mukava siirtyä viileään teatteriin seuraamaan akrobatiaesitystä. Sanat eivät riitä kuvaamaan taidokkaita temppuja, mutta jotain kertonee se, että surmanajonumerossa häkissä pyörii yhtäaikaa kahdeksan motoristia!

Three nights in Beijing makes a hard man humble by Juuso.

Taivaallisen rauhan aukiolta kohti Kiellettyä kaupunkia.

Kukkaloistoa fengshuin hengessä.

Kielletyn kaupungin keisarillisia kattoja.

Kiinassa osa 2

Kolmas päivä

Chengden alueella on temppeleitä vieri vieressä kiitos viisaan keisari Kangxin, joka piti viholliset tyytyväisenä rakennuttamalla heille tuttuja palvontapaikkoja. Aamupäivän kohteena on Putuozongcheng, keisarin ja tämän äidin syntymäpäivien kunniaksi rakennettu kopio tiibetiläisestä Potalan palatsista. Monumentaalisen rakennuskokonaisuuden ytimeen kivutaan askelma askelmalta ja portti portilta. Suuret kulissinomaiset seinät kätkevät sisäänsä asuintiloja ja kullatun temppelin.

Chengdessä riittää temppeleitä. Takana Putuozongcheng.

Vauraus, valta, terveys. Porteista on mistä valita.

Buddhat koristavat seinämää kuin kynttilät syntymäpäiväkakkua. Kuusi keisarin vuosikymmenille, 80 keisariäidin vuosille.

Seinämän suojissa piilottelee kultainen temppeli.

Iltapäivällä on aika jättää Chengde ja ajaa maaseudulle Jinshanlingiin Kiinan muurin kupeeseen. Asetumme paremmat päivänsä nähneeseen majataloon, jossa homeen haju lyö jo ovella vastaan. Vierailtuamme paikallisessa kodissa herra Zhoun luona pääsemme retken nimikkoteemaan. Great Wall - sauvakävelyä Kiinan muurilla. Sää on mukavan pilvinen ja jalka lennokas harppaamaan paikoin jopa 60 senttiä korkeat askelmat. Sauvat ovat oiva apu niin nousuissa kuin laskuissa.

Nämä "Pispalan portaat"...

...jatkuvat silmänkantamattomiin.

Neljäs päivä
Pieni pisarointi säikäyttää aamulla pahan kerran, koska meininki on viettää koko päivä muurilla. Puolisoni kuvaus muurista löytyy täältä. Onneksi sade jättää retkeilijät rauhaan ja säästä kehkeytyy patikointiin mitä ihanteellisin, pilvipoutaa ja lämpöä reilut parikymmentä astetta. Reitin alkuosa on entisöity, loppuosa viehättävästi rapautunut, kuten muinaiselle puolustuslinjalle hyvin sopii. On kaunista ja hiljaista. Eväät maistuvat leppeän tuulen vilvoittaessa. Simataihin asti emme pääse, koska osa muurista on suljettu hotellityömaan vuoksi. Virka-asuinen herra ystävällisesti käännyttää matkailijat viimeiseltä tornilta ja suostuu valokuvattavaksi.

Patikointipäivän jälkeen on aika vaihtaa majapaikkaa. Matkalla Mutinayn kylään, josta löytyy hieman tasokkaampi majatalo, poikkeamme lastentarhassa sekä soluemalitehtaasssa tutustumassa perinteiseen kiinalaiseen koristelutekniikkaan. Vaikka kyseessä on tehdas, jokainen monimutkainen vaihe tehdään käsityönä. 

Vartiotornien jono.

Tuhansien kilometrin nauha.

Emalivärit valmiina käyttöön.

Perinteisiä kiinalaisia cloisonné- eli soluemaliruukkuja.

Kiinassa osa 1

Prologi

En ole Ruotsia ja Viroa lukuun ottamatta käynyt ulkomailla sitten nuoruusvuosien, jolloin perheen kanssa lomailtiin muutamana kesänä Kreikassa ja Bulgariassa. Siispä puolisoni kanssa päätettiin ottaa vuosikymmenten matkailemattomuus korkojen kera takaisin ja suunnata liikunta- ja kulttuurilomalle Kiinaan. Ajatus pelmahti ensi kerran tajuntaan kolme vuotta sitten Kaukoretket -esitettä selatessa, mutta hämäläisinä toimeen tartuttiin vasta nyt.

Helsinki - Peking. Illalla lähdetään ja aamulla ollaan perillä. Lentämisessä on edelleen sama hohto kuin pienenä. Moottorien jylinä, nousukiito, maisemat ja pilvet, mutta on paljon uuttakin. Viihdekeskus tarjoaa ajankuluksi maisemakameraa, elokuvia, musiikkia ja pelejä, turvallisuusdemonstraatiokin katsotaan näytöltä eikä lentoemojen esityksenä. Lapsia ei enää ei kutsuta ohjaamoon tutustumaan eikä laskeutumisen jälkeen taputeta. On tyyny ja peitto lentoyhtiön puolesta ja ruokailu kaksi kertaa. Yritän nukkua, mutta vähiin jää. 

Ensimmäinen päivä

Kone laskeutuu pehmeästi Kiinan kamaralle. Neliökilometrin laajuinen maailman suurin terminaali on varhaisaamun tunteina vielä hiljainen. Rakennuskompleksin kokoa kuvaa hyvin se, että matkalaukkujen hakuun alueen toiselta laidalta tarvitaan junakyyti. Kun lentokenttärutiineista on selvitty, hypätään bussiin ja matka jatkuu läpi jylhien ja vehreiden vuoristomaisemien kohti Chengdeä. Kolmetuntinen ajomatka on elämys ensikertalaiselle Kiinan kävijälle. Verkkokalvolle tallentuu niin vuorten rinteillä kasvavat männyt ja tuijat kuin jokainen viljelykäyttöön muokattu pieni pläntti laaksoissa ja pengermillä, on maissia, pähkinäpensaita ja hedelmäpuita. Perillä kaupungissa majoitumme hotelliin keskustan tuntumaan. Puolisoni matkakertomus löytyy täältä.

Taukopaikka matkalla Chengdeen. Kiinan muuri näkyy.

Näkymä hotellin parvekkeelta Rehe-joelle.

Taannoin uutisoitiin, etteivät suomalaiset osaa suhtautua riittävän vakavasti helteeseen, koska geneettistä muistia dominoi kylmyydeltä suojautumisen taito. Toista on lämpimän ilmanalan maissa. 1700-luvulla Kiinan mantsukeisari pakeni Pekingin kuumuutta veden äärelle Chengdeen, jonne rakennutti laajan kesäpalatsin "Kuumuudelta suojautumisen vuoristokartanon". Iltapäivällä teemme aikaerorasituksen lievittämiseksi kävelyretken tuohon kuuluun rauhoittumisen ja virkistymisen kehtoon, jossa voisi nautiskella vaikka teetä. Lin Jutangin luettelemia "teenjuontiin sopivia hetkiä" löytyy lähes kaikkialta.

"Kesäpäivänä huvimajassa, johon näkyy lootuksenkukkia...

...maalatussa veneessä pienen puulaiturin vierellä...

...kun kutsut ovat päättyneet ja vieraat lähteneet...

...kuuluisain lähteiden lähettyvillä."

Toinen päivä

Aamu alkaa kipuamisella Pesukarttukalliolle, luonnon aikojen saatossa muovaamalle hiekkakivipaadelle. Matkalla katsastetaan myös Sammakkokallio, jonka luolissa rohkeimmat ryömivät, puolisonikin, koska uskomusten mukaan sairaudet eivät iske kiven alittaneisiin. Alaspäin mennään leppoisasti tuolihissillä maisemia ihaillen. Jalkauduttuamme tasaiselle maalle vierailemme paperileikkaukseen erikoistuneessa taidepajassa sekä Maailmankaikkeuden rauhan temppelissä, jonka yhteydessä toimii munkkiluostari. Ihmeteltävää ja ihailtavaa riittää joka askeleelle. Ilta päättyy huikeaan ulkoilmaspektaakkeliin, jossa satojen näyttelijöiden ja kymmenien hevosten kaarti loihtii eteen keisari Kangzin mittavan elämäntyön. Yö on Kiinassakin viileä. Lisää keisarista ja esityksestä täältä.

Pesukarttukallio.

Maailmankaikkeuden rauhan temppelin esipiha.

Rukoilemalla rauhaa. On suitsutusalttareita...

... ja rukousmyllyjä.

Räyhähenkiä karkoitetaan myös lippusiimoin...

...ja räystäillä istuskelevin kummajaisin.

Jet lag

Töttöröö mikä olo. Lomailtiin viikko Kiinassa ja sisäinen kello on nyt autuaasti sekaisin. Aamulla herää kukon laulun aikaan pirteänä ja iltapäivällä viiden kuuden maissa tipahtaa valveunitilaan vaeltelemaan ympäriinsä kuin zombie. Sinnillä valvoo iltakymmeneen, jotta aamu-unta riittäisi pidempään. Eikä väsymys ole ainoa oire, vaan oloa sulostuttaa myös ärtymys ja alakulo. Mennessä oireet eivät olleet näin pahat, mihin osaltaan saattoi vaikuttaa uuden ja erilaisen kulttuurin imu. Kestää kuulemma päivän per tunti toipua aikaerosta eli tästä tokenee juuri ja juuri juhannukseksi. Ehkä sitten on matkakertomuksen aika.

Uusi ilme

Pihaa koristi eilen lukuisa joukko epämääräisiä multaröykkiöitä. Myyräntyötä? Ei vaan jyrsittyjä kantoja. Kahdenkymmenen puuvanhuksen kaatotuomio pantiin toissa viikolla täytäntöön. Puu- ja pihapalvelu Tikan näpsäkät naiset kaatoivat rumilukset muutamassa tunnissa, pätkivät rungot ja asettivat oksat siististi kasoihin. Alkuviikosta kuormuriurakoitsija kärräsi puuaineksen jatkojalostukseen ja kantojyrsijä saattoi aloittaa urakkansa. Jälkimmäinen toimi oli kokonaistarjouksen kallein osuus, mutta oli kyllä hintansa väärti. Puut ovat enää muisto vain. Tasoittelun ja haravoinnin jälkeen piha on siisti, avara ja valoisa. Oli vähän meininki istuttaa simpsakoita pylväshaapoja tilalle, mutta katsotaan nyt laitetaanko mitään, uusi ilme on mukava ja olemassaolevat koivut antavat riittävän näkösuojan.

Samaan syssyyn tuli saatettua kylvöt ja istutukset päätökseen. Kasvimaalta uupui herne ja pensaspapu, jotka saivat seurakseen matalaa ja korkeaa auringonkukkaa ja viisi komeaa maissin tainta. Hieman huonosti ovat aikaisemmin kylvetyt juurekset ja salaatit itäneet, mutta kaipa nuo vielä innostuvat. Ruukkuihin istutin yrttejä, tomaatteja ja chiliä, laatikoihin kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua, pieneen kasvihuoneeseen kurkkuja, tomaatteja ja yhden paprikan. Sitten vain odottamaan suotuisia ilmoja ja satoa.

Aah loma

Mihin vertaisin tätä tunnetta? Helpotukseen, kun huomaa kipulääkkeen vaikuttavan, kun kivistys osoittaa ensimmäisiä loppumisen merkkejä ja rentous valuu epäröiden jäseniin. Päättynyttä työrupeamaa en sentään tohdi verrata kipuun, vaikka introverttina olenkin joutunut ponnistelemaan ihmissuhdetyössä kuin viidakossa konsanaan. Välillä on ollut tukalaa, elämän armottomuus ja epäoikeudenmukaisuus joka päivä silmien edessä, välillä ilo kutkuttanut vatsanpohjaa kuin onnistunut liaanihyppy vaativan esteen ylitse.

Ja nyt siis koko ihana kesä aikaa olla, mennä ja tulla! En huolinut edes kesäkanttorin pestiä kalenteriani täyttämään muutamaa yksittäistä jumalanpalvelussoittoa lukuun ottamatta, ja hyvä niin, syksyllä saatan olla liaanin varressa taas.

Lomaan laskeutumisen apaattinen ajelehtimisvaihe kestää yleensä muutaman päivän. Kotona ei jaksa tarttua toimeen eikä mihinkään jaksa lähteä. Sain sentään jääkaapin perukoille unohtuneet puolimädät porkkanat ja nahistuneen lantun perattua hyötykäyttöön. Kattilallinen juuressosetta odottaa jatkojalostusta sosekeitoksi, kasvispihveiksi tai laatikkoruoaksi ja mössön pakastaminen antaa tarvittavan lisäajan - juuri nyt ei tarvitse. Pihakin saa olla sateen vuoksi rauhassa.