Tikit pois

Viljami-kissa toipuu vauhdilla. Haava on parantanut hyvin eikä edes kaulurin käyttö ole toipilasta hermostuttanut. Myös ruokahalu on ollut kohdillaan, toki niin, että tarjolla on ollut hieman parampaa ruokaa. Hellyydenkipeä kissamme sen sijaan on ja pyrkii viereen nukkumaan lähes joka yö. Vihtori-kissakin on hengessä mukana ja kaikenlainen nahistelu veljesten välillä, niin leikinpäiten kuin tosissaan, on jäänyt.

Tänään häntäamputaatiosta tuli kuluneeksi kymmenen päivää, joten vuorossa oli tikkien poisto. Kissat ovat velhoja aavistamaan tulevia kurjuuksia, joten jo ennen kuljetuslaatikon esiin ottamista kisuli yritti piiloutua päiväpeiton alle. Hyvässä yhteisymmärryksessä laatikkoon kuitenkin mentiin ja muutama herkkunappi taltutti viimeisetkin vastarinnan rippeet.

Lääkärireissu meni hyvin. Kissa oli kiltisti paikoillaan koko operaation ajan. Kauhusta kai. Sydän takoi vimmatusti ja aistit olivat äärimmilleen virittyneet, koska pelkkä puhdistusainepullon sulkemisesta syntynyt napsahdus sai raukan säpsähtämään. Onneksi homma oli parissa minuutissa ohitse ja turvallinen koti kutsui.

Nyt tarkkaillaan, ettei Viljami ala nakerrella kutisevaa hännännysää, ja tarvittaessa palataan kaulurin käyttöön. Muutama sisäkissapäivä on siis vielä paikallaan ja alkuvaiheen ulkoilukin on syytä toteuttaa valvotusti. Julkaisen kuvan töpöhännästämme, kunhan jäljelle jäänyt nysä siistiytyy ja saa kunnon karvapeitteen. Yksityisyydensuoja se on kissallakin.

Keittiössä

Ruoanlaitto saa aivan uusia ulottuvuuksia, kun on aikaa. Töissä ollessa arkisörsselit kuuluivat lähes poikkeuksetta vartissa valmista -kategoriaan tosin puolen tunnin pelivaralla. Kiireisen kokkaajan perussetti on edelleen viikkomenussa mukana, mutta päiviin mahtuu myös työläämpiä kokeiluja, joista kiinalaiseen keittiöön vivahtava hapanimeläpossu on uusin. Puolisoni ei liharuoista perusta, joten suunnitelmani oli pakastaa kasti kerta-annoksina itselleni lounastarpeiksi, vaan kuinkas kävikään. Kulta tykästyi soosin kiinalaiseen makuun, joten tästä tulee varmasti yksi vakkari ruokapöytäämme. Kastiketta on helppo muunnella. Possun sijasta voi käyttää kalaa, kanaa tai tofua, ja mikseipä kullan iloksi tuunata lisäke myös pelkillä värikkäillä kasviksilla. Ohje valikoitui nettiviidakosta "tavallisuutensa" ansiosta, paprikaa ja ananasta lukuun ottamatta kaikki tarveaineet löytyivät ruokakaapista. Mainio resepti löytyi täältä.

Hapanimeläpossu.

Toipilas

Viljamin leikkaus sujui mallikkaasti, hännästä napsaistiin kaksikolmasosaa eli aikamoinen töpöhäntä kaverista tuli. Haimme kissan iltakuudelta kotiin. Liikkeelle lähdettyään Viljami hoippui ensitöikseen hiekkalaatikolle, jossa pitkä pissaamisyritys heikoin tuloksin. Nukkumaan mentäessä katin kulku oli vielä sen verran horjuvaa, että katsottiin parhaaksi viedä toipilas yöksi pesuhuoneeseen, missä ei olisi portaita eikä muita esteitä ja missä lattialämmitys tuudittaisi parantavaan uneen. Vesikuppi ja hiekkalaatikko mukaan ja hyvänyönsilitykset päälle.

Kun aamulla menin tervehdyskäynnille, vastassa oli pirteä, kehräävä ja puskeva kisuliini töpö terhakkaasti pystyssä. Pissa oli tullut viltille, mikä oli hieno juttu, sillä nukutuksen jälkeen eläimillä on joskus vaikeuksia tyhjentää rakkonsa. Vihtori-kissan kohdalla kävi niin ja oli turvauduttava eläinlääkärin apuun.

Tikit poistetaan kymmenen päivän kuluttua ja siihen asti Viljamin on pidettävä kauluria, että haavan nuoleminen estyy. Ruoka maittaa, joskin kauluri hankaloittaa syömistä. Kissa saa kipulääkettä päivittäin ja haava puhdistetaan aamuin illoin, joten eiköhän toipilasaika suju hyvin. 

Katin hännät

Meidän Viljamista tulee töpöhäntä. Eilen kissa alkoi saada outoja kohtauksia. Se ryntäili ahdistuneena ympäri taloa, murisi ja puri vimmatusti häntäänsä. Välillä rauhoittui ja pyrki syliin, mutta kohtaukset uusivat. Ruoka sentään maistui ja hiekkalaatikkotouhut hoituivat asiallisesti. Tänään sama hännän kurittaminen jatkui, joten katsoin parhaaksi tilata ajan eläinlääkärille. Hännästä lähempää tyveä löytyi toisen eläimen aiheuttama puremajälki, mikä saattoi laukaista Viljamin häiriökäyttäytymisen. Koska vereslihalle pureskeltu hännänpää menee äkkiä kuolioon, joka levitessään vie kissan hengen, amputaatio oli ainoa vaihtoehto. Kisuli on parhaillaan leikkauspöydällä. Muutama sentti hännästä pois, ja elämä jatkuu.  
 

Vähemmän on enemmän

Toista viikkoa olen harjoitellut elämän leppoistamista. Sijaisuus seurakunnassa päättyi eikä uutta ole tiedossa muutamia kanttorin keikkoja lukuun ottamatta, joten nyt annan itselleni aikaa olla ja ihmetellä, ja miettiä rauhassa seuraavaa siirtoa. Ajan antaminen tarkoittaa myös sitä, etten suinpäin ryntää kodin tehtäviin, paperipinojen selvittämiseen, kaappien, eritoten vaatekaapin järjestämiseen, huonekasvien mullanvaihtoon, ensimmäisiin kylvöihin, en myöskään luovaan toimintaan kutomiseen, maalaamiseen tai askarteluun. Niiden hetki vielä koittaa. Jo normiarjen pyöritys ruoanlaittoineen, pyykkäämisineen ja siivoamisineen antaa suunnatonta iloa, kun on aikaa. Kohtuullistaminen on osoittautunut myös varsin terveelliseksi elämäntavaksi. Ruokailurytmi on helppo pitää säännöllisenä, jolloin herkkuihin sortuu vähemmän ja nukkumaan tulee mentyä ajoissa, koska päivää ei kiireen vuoksi tarvitse venyttää illasta. Liikuntakin on alkanut maistua kelistä riippuen joko suksin tai jalan.