22. maaliskuuta 2014

Avataan tästä

Jokin aika sitten kaupan maitotiskillä huomasin, että Valio on siirtynyt lähes kokonaan muovikorkillisiin pakkauksiin. Miksi hylätä perinteinen, toimiva ja ekologinen avaussysteemi, mietin, ja lähetin palautteen brändivertailussa ja luotetuin merkki -kisassa mainiosti pärjänneen yrityksen kuluttajapalveluun. Toki muovikorkki on käytännöllinen, ilmatiivis ja hygieeninen, mutta asiaa täytyy punnita myös globaalia ilmastovastuuta tuntien. Muovikorkki hankaloittaa tölkkien kierrätystä ja lisää entisestään maailman muovijätekuormaa. 

Ystävällinen vastaus tuli seuraavana päivänä sähköpostiini. Valio on siirtynyt muovikorkkeihin kuluttajien toiveesta syynä juuri käytön helppous ja hygieenisyys. Pakkaus sulkeutuu tiiviisti, mikä suojaa tuotetta vierailta mauilta ja hajuilta, ja sen voi vajaanakin säilyttää vaakatasossa. Kierrätyskään ei ole ongelma, koska tölkin voi korkkeineen päivineen viedä kartonkikeräykseen. Halutessaan korkin voi poistaa ja kiikuttaa energiajätteeseen. 

Valmistusprosessista kerrottiin rehellisesti. Vain neljä prosenttia korkeista on valmistettu uusiutuvasta materiaalista, loppuosa on öljypohjaista muovia. Vielä vihertävä imagon kohotus tavoitteessa lisätä uusiutuvan raaka-aineen osuutta pakkausmateriaaleissa ja kiitos palautteesta.

Korkkiasia on noteerattu myös Maaseudun tulevaisuuden mielipidepalstalla. Uudistuksen kritisoijia on pidetty lähinnä turhanaikaisina nipottajina. Minusta on hauska nipottaa ja jättää muovikorkilliset pakkaukset hyllyyn. Kun vaihtoehdot vähenevät, valintakin helpottuu. Muovikorkilta säästyivät luomumaidot, puolentoista litran perusmaidot ja Arki -maitojuomat.

18. maaliskuuta 2014

Breikki

Viime viikon kierroslukemat kostautuivat ja tämä viikko alkoi armottomalla päänsäryllä. Stressiin ja kiireeseen liittyvä oire pysäyttää kerran pari vuodessa ja pakottaa hidastamaan tahtia. Todellakin pakottaa, sillä jyskytykseen ei auta kemia eikä luontaislääkintä ulkoiluineen, nukkumisineen. Päivänvalo vihloo ja unen jälkeen herää pää kipeänä leukaperät puristuksesta jäykkinä. Hartiahieronta sentään helpottaa oloa. Tämä kullalle kiitoksena mainittakoon.

Kuin tilauksesta minulle järjestyi paikka arkipäivän hiljaisuuden retriittiin kotiseurakunnan leirikeskukseen. Hissuttelu alkaa tänään illalla ja päättyy torstaina puolenpäivän jälkeen. Sopivan lyhyt, mutta kuitenkin tarpeeksi pitkä aika vain olla ja päästää irti.
 


     Paljoa et tarvitse:
     hiljaisuuden, luonnon, lähimmäiset,   
     järjestys on tämä 
     jotta luopuminen helpottuisi.

     Kysy hiljaisuudelta itseäsi, 
     kysy vielä sittenkin kun olet kyselemisestä uupunut, 
     se vastaa kyllä kun maltat odottaa, 
     joskus vuosien, 
     joskus vuosikymmenien perästä.

     Helena Anhava

16. maaliskuuta 2014

Älä elämää pelkää

Olipa rankka viikko, haastavia keissejä monella tapaa. Huolta äidistä, joka muutti vanhainkotiin reilu kuukausi sitten, lopullisuuden tuntua asunnon tyhjennyksestä, surua ja syyllisyyttäkin. Viikonloppuna kanttorina purkamassa kevään hautaussumaa. Tämänpäiväisestä muistotilaisuudesta jäi matkaevääksi Kaj Chydeniuksen säveltämä Kaarlo Sarkian Älä elämää pelkää -runo. Toive esittää kyseinen laulu tuli perjantai-iltana youtube-linkkinä, joten siltä istumalta PIKI-tietokantaan metsästämään nuottia ja värväämään kulta kuriiriksi. Hän haki minulle laulukokoelman Tampereen pääkirjastosta eilen, joten saatoin harjoittaa helmen esityskuntoon. Riipaisevat sanat osuivat heti. Huomaan monesti eläväni säästöliekillä unelmiani tukahduttaen, vaikka lähtö voi tulla milloin hyvänsä.



Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
 
Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
 
Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.


Kaarlo Sarkia
 
Mahtui viikkoon yksi ilonaihekin Angelique Kidjon konsertti. Kaksi tuntia tarttuvaa musiikkia ja tanssin riemua Tampere-talossa. Kanssajoraajan kuvaus energisestä illasta löytyy täällä.

8. maaliskuuta 2014

Kutrit kuntoon

Ennakkoluuloista päästyäni olen jo vuoden päivät etsinyt itselleni sopivaa ekoshampoota. Etsinyt ja löytänyt, etsinyt ja löytänyt, ja taas etsinyt. Mikä siinä onkin, että nappituotetta, joka hoitaa sekä hentoja pitkiä hiuksia että herkkää päänahkaa, on vaikea löytää. Periaatteeni on suosia suomalaista, joten kokeiluni on rajoittunut kotimaisiin hinnaltaan edullisiin tuotteisiin.

Ensiksi hurahdin Kaivolan tilan vuohenmaitoshampooseen. Ihanan täyteläinen aine vaahtosi ja pesi hyvin eikä hiusten selvittämisessäkään ollut ongelmia, mutta päänahka alkoi kutista eikä vaivaan auttanut edes siirtyminen shampoon turpeella terästettyyn versioon. Tai ehkä olisi auttanut, jos olisin jatkanut kokeilua, mutta shampoo loppui eikä tuotetta myyty lähikulmilla. Hiukset myös rasvoittuvat nopeasti ja vaativat pesua joka toinen päivä. Tiheä pesutahti, pieni pakkauskoko ja muovijätteen syntyminen oli iso miinus, mutta plussaa ropisi, kun tiesi shampoota ostamalla tukevansa suomalaista maatalousyrittäjää. Nykyään vuohenmaitokosmetiikkaa valmistaa Peevon tila Sastamalassa.

Kotimaisia ekoshampoita.

Tarjouksesta ostettu Flow-kosmetiikan palashampoo piilotteli pitkään pesuhuoneen peilikaapissa ennen kuin uskalsin tarttua kummajaiseen. Hennaa ja kehäkukkaa sisältävän Punatukka-shampoon parasta ennen päivä oli ohitettu, mutta koska pala oli ulkonäöltään ja tuoksultaan moitteeton, aloitin kokeilun. Ihastuin tuotteeseen heti. Pala oli kätevä reissuissa, vaahtosi hyvin, eikä tuottanut minkään sortin pakkausjätettä. Sen verran luottamuspulaa oli, että jatkoin rinnalla ei-ekologisen hiustenhoitoaineen käyttöä. Sitten alkoi päänahka kutista. Oliko syynä vanhentunut tuote, jokin ainesosa vai mikä, en tiedä. Käytin palan urheasti loppuun ja hankin kyseisen sarjan herkälle päänahalle tarkoitetun hamppu-turveshampoon, joskin palasin yhden pullollisen ajaksi vuohenmaitoshampoon käyttäjäksi.

Ennen uuteen palashampooseen siirtymistä päätin vielä testata Ole Hyvä -shampoot. Marssin Ruohonjuureen ja valitsin kahdesta päänahkaa hoitavasta tuotteesta turve-mäntyshampoon. Nokkos-yrttishampoo, jossa hoitavina yrtteinä muun muassa basilikaa, oreganoa ja timjamia, jäi hyllyyn, koska ajatus pizzalta haisevista hiuksista ei totisesti houkutellut. Tämä tuotekokeilu jäi lyhyeksi. Shampoo oli laihaa ja huonosti vaahtoavaa, joten sitä kului hulppeat määrät ja hiusten selvittämisen kanssa oli ongelmia. Ilahduttavaa sen sijaan oli shampoon metsäinen tuoksu ja pullon uudelleentäyttömahdollisuus. Shampoota on vielä puolet jäljellä, joten pidän sen hätävarana, mikäli muut shampoot loppuvat eikä luomukauppaan ole heti asiaa. Nyt olen palashampoon melko tyytyväinen käyttäjä.

Bonacuren hiusterapiaa.

Nettikeskusteluissa ihmiset kilvan kehuvat palashampoota, mutta samaan hengenvetoon varoittavat pesun jälkeen tahmeaksi jäävistä hiuksista, näin myös valmistaja ja myyjät sivuillaan. Tahmeuden tuntu johtuu hiusten kemikaalijäämistä, mutta vähenee, kun hiukset vapautuvat taakastaan. Minulla pesun jälkeinen tahmeus lienee ikuisuusongelma, koska käytän edelleen pyyhekuiviin hiuksiin suihkutettavaa Bonacuren hoitoainetta, ja kemikaalikuormaa lisää myös parin kuukauden takainen kampaamoväri. Permanenttia minulla ei ole ollut viiteen vuoteen. Hiukset ovat ilmavat kuin lievästi tupeeratut, takkuuntuvat ja sähköistyvät helposti, ja keräävät pölyä. Ja viitsin vielä käyttää moista shampoota? Viitsin. Nimittäin päänahka voi nyt hyvin ja pesutiheydeksi riittää kaksi kertaa viikossa, mikäli ei harrasta hikiliikuntaa. Seuraava askel kokeilussa on luopua hoitoaineesta. Se tosin ei käy kovin äkkiä, koska tehotököttiä on tullut ostettua joka koossa. Erilaiset luomuhuuhteet, kuten nokkonen, kamomilla, viinietikka ja sitruuna vähentävät palasaippuan ei-toivottuja vaikutuksia. Tutkaillaan ja testaillaan.

Kaiken järjen mukaan ihon ja hiusten pitäisi voida hyvin ilman kemikaaleja. Toisaalta aikojen alussa ei ollut ilmansaasteita eikä ohuen otsonikerroksen läpi kärventäviä auringonsäteitä, joten onko rankka ympäristö luonut tarpeen myös rankoille tuotteille? Tätä mietin saunapäivän iltana.

4. maaliskuuta 2014

Pekonia ja pullaa

On taas se aika vuodesta, kun kristityt kaikkialla maailmassa kääntävät katseensa sisäänpäin ja laskeutuvat paastoon, jokainen kirkkokunta omalla intensiteetillään ja perinteeksi muodostuneilla tavoillaan. Luterilainen paasto painottuu pääosin henkiseen kilvoitteluun. Tavoitteena on jonkinasteinen mielenmuutos suhteessa elämän tärkeysjärjestykseen. Joku kartoittaa arjen aikavarkaat ja pyristelee niistä irti, joku liputtaa ekologisen elämäntavan puolesta, toinen parantaa tapojaan vähentämällä tupakointia, karkin syöntiä, nalkuttamista, pahan puhumista, kuka mitäkin. Paastossa ihminen katsoo sisäänpäin, mutta vaikutukset ulottuvat oman hyvinvoinnin lisäksi myös kanssakulkijoihin ja luomakuntaan. Pääsiäistä edeltävä paasto alkaa tuhkakeskiviikkona ja kestää 40 päivää, sunnuntait jätetään laskusta pois. 

Meillä paaston aikana henkistellään ja ekoillaan, mutta myös kevennetään ruokavaliota ja jätetään nautintoaineet pois. Sitä ennen syödään tuhdisti. Minä paistoin päivän aluksi kunnon englantilaisen aamiaisen, kun jääkaapissa sattui olemaan paketti pekonia. Päivälliseksi nautittiin yösähköllä pehmeäksi hautunutta kasvishernekeittoa, joka terästettiin aamupekonin jämillä, ja jälkiruoaksi oli tietysti laskiaispullia. Nyt on suoraan sanoen ähky olo. No, tämä on pientä sen rinnalla, että huomenna kärvistelen kahvin vierotusoireista johtuvan päänsäryn kanssa.