Pääsinpäivä

Aprillipäivänä oli vitsit vähissä, kun tajusin vääntäneeni hartauskirjoituksen turhaan. Muistin, että kirjoitusvuoroni on kuun vaihteessa paikallislehden ilmestyessä poikkeuksellisesti keskellä viikkoa. Pääsiäisviikolla ilman muuta, ajattelin, enkä vaivautunut tarkistamaan asiaa. Teksti syntyi oudon kivuttomasti. Talvesta ja keväästä rakentui mukavasti aasinmentävä silta pääsiäiseen, joskin viimeinen kahden sanan virke mietitytti pitkään, liekö tuo liian henkilökohtainen tai hengellinen. No, lähetin tekstin toimitukseen ja ihmettelin, kun en saanut vastausta. Kuten arvata saattaa vuoroni on vasta vappuviikolla eikä silloin pääsiäisaihe enää käy. Että uusiksi meni.


Murros

Olemme saaneet kokea hienon ja runsaslumisen ”oikean” talven. Ladut ja mäet ovat täyttyneet punaposkisista ulkoilijoista, on ollut vipinää ja vilskettä, lapsia ja aikuisia pulkkineen ja suksineen. Sää olikin varsin otollinen koko talven eikä kirpeähkö pakkaskausikaan haitannut lumileikkejä. Talven edetessä sinitaivaan alla kimaltelevat hanget ja talitintin tapailema tuttu melodia on tuonut ensilupauksen keväästä.

Vuoden kiertokulku on tinkimätön. Maapallo on kääntänyt kylkeään ja lumet sulavat vauhdilla. Aluksi maisema on ankea ja harmaa, likaiset tienpenkat, loska ja räntä saavat mielen apeaksi, eikä sisätiloissakaan olo parane. Viherkasvit nuokkuvat talven jäljiltä kalpeina ja voimattomina kilpaillen kurjuudesta likaisten ikkunoiden kanssa, tekisi mieli vetää verhot kiinni ja vaipua horrokseen. Pikkuhiljaa kasvit piristyvät ja ihminenkin havahtuu: Sentään kevät! Pälvistä pilkistää vihreää ja muuttolinnut saapuvat. Elämä voittaa, mutta ensin on käytävä hyisen ankeuden läpi.

Kirkkovuodessa eletään suuren murroksen aikaa. Palmusunnuntaista alkanut hiljainen viikko vie meidät Jeesuksen kärsimystielle. Päivä päivältä kuljetaan Herran askelissa pääsiäisaterialta Getsemaneen, sieltä vangitsemisen ja tuomitsemisen kautta aina Golgatalle asti. Väri kirkoissa vaihtuu violetista mustaksi ja urut vaikenevat.

Monen kodin ikkunalla rairuoho tai ohra jo vihertää. Siemenet on ripoteltu multaan ja muutama päivä odotettu. Pian hennon vaalea verso on murtautunut ulos siemenestä ja kurottautuu elinvoimaisena kohti valoa. Jeesus mursi kuoleman vallan ja nousi haudasta elämään. Vaikka pääsiäisaamuun on vielä matkaa, evankeliumin onnellinen loppu on tiedossamme. Siksi kärsimystielläkin on ihmeen huojentunut ja kiitollinen olo. Minunkin vuokseni.

”Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden.
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.

Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.”

Anna-Maija Raittila

Pakollinen virsilainaus hartauden loppuun, kuten tapanani usein on. Tänään lauloin pääsiäsvirsiä urkuparvelta käsin eli oli kanttorin työaamu pitkästä aikaa. Viimeksi tämmäilin jouluna. Freelancerin etuja sekin, käydä juhlasta juhlaan.

Kukko, vanha kristillinen pääsiäissymboli, uuden armon päivän koitosta muistuttava Kristuksen vertauskuva, on kodin koristeista minulle mieleisin. Ostin sen muutama vuosi sitten kirpputorilta. Hihkaiskoon se kiekuussaan pääsiäisiloa!