15. huhtikuuta 2013

Kevein jaloin


Tänään piti alun perin olla vapaapäivä korvauksena viikonlopun puurtamisesta, mutta toisin kävi. Maanantaille tuli sen verran työmenoja, että siirsin vapaani suosiolla torstaihin. Tulee rikkinäisiä viikkoja, kun vapaapäiviä ei ole mahdollista sijoittaa ennen tai jälkeen normivapaiden. Ensi viikonloppukin on työviikonloppu, joten siirtovapaita riittää. Niiden ansiosta pidän vapun tienoilla pikku loman. 

Jos vapaapäivä siirtyikin niin hemmottelu ei. En ole tähän ikään mennessä käynyt kertaakaan jalkahoidossa, joten päätin alkavan hölkkäkauden kunniaksi suoda itselleni kyseisen nautinnon. Ei ole jaloista matkan varrella ollut liiemmälti vaivaa. Kotihoito eli rasvaus itse tehden tai kullan toimesta on riittänyt ehkäisemään ongelmat, ja tietysti järkevät kenkävalinnat. Talvisin kuljen Sievin kaupunkimaihareissa, joissa on leveä lesti ja kesällä suosikkini ovat Vivobarefootin tossut, jotka tunnultaan vastaavat paljain jaloin kävelyä. ”Terveellisistä” kengistä huolimatta on päiviä, jolloin välttämättä haluan ahtaa jalkani korkeakorkoisiin ja kapeakärkisiin puristimiin. Muutaman päivän kun noissa keikkuu, niin jo löytyy varpaista hiertymää ja kovettuman alkuja. Sievistely yksinkertaisesti kuuluu naisen elämään eikä pieni epämukavuus haittaa. Ja onhan mainio jalkahoito keksitty.  

Askel oli kevyt kevään ensimmäisellä hölkkälenkillä ja tihkusade takasi happirikkaan ilman. Puhti oli kuitenkin hieman hakusessa syystä, että aerobista liikuntaa ei ole tullut harrastettua hiihdon jälkeen.

14. huhtikuuta 2013

Kevättä ilmassa


Vihdoinkin kevät. Hiihtokausi lopetettiin pitkäperjantaina, vaikka kelit pysyivät talvisina vielä pari viikkoa sen jälkeenkin. Kävi jo mielessä, oliko hiihdon heivaaminen kalenterista hätiköity päätös. Eipä kai. Aikansa kutakin. Nyt viimeistään olisi ollut pakko siirtyä sulan maan lajeihin.

Lapsena sitä aina malttamattomasti odotti kevään etenemistä ja hetkeä, jolloin sai luvan vaihtaa talvikengät lenkkareihin ja kaivaa polkupyörän vajasta. Nykyään malttamattomuus kohdistuu lähinnä pihaan. Lapioin tänään lumet lehtikompostorin ja kasvimaan päältä, jotta sulaminen ja kasvuunlähtö vauhdittuisi. Jännityksellä odotan, mitä syksyllä istutetuista tulppaaneista tulee.

Fasaani on pihan varhaiskevään väriläiskä.
Pihalla on muutamaan otteeseen vieraillut kaksi fasaanineitiä, ja sekös kukkofasaania kiinnostaa. Soidinväri on komea, mutta muut kosintaelkeet ovat vielä maltillisia.

7. huhtikuuta 2013

Liikkumaan


Kokonaiseen viikkoon ei ole harrastettu liikuntaa ja hyvä niin. Loman päivittäiset pitkät hiihtolenkit saivat kai elimistön käymään sen verran ylikierroksilla, että kotituomisina oli arka akillesjänne ja lihasjumi, joista Lapissa ei ollut tietoakaan. 

Nyt kun hiihdot on hiihdetty, tilalle olisi syytä kehittää muuta hengästyttävää, ettei kunto vallan romahda. Koska lenkkeily ei vielä innosta liukkauden vuoksi, tänään suunnattiin kuntosalille painopakkojen kimppuun. Yläkropasta löytyi poveria kuten aina hiihtokauden jälkeen, mutta jalat olivat voimattomat. Perinteinen hiihto ei olekaan niin hyvää jalkatreeniä kuin voisi kuvitella. Luisteluhiihto on vähän tehokkaampi reisien ja kankun rasittaja, mutta ”kuokkimista” (kuokka on ainoa luistelutekniikka jonka osaan) tulee yleensä harrastettua vain alkukauden ongelmakeleillä. Salihuhkiminen tauon jäkeen oli raskasta, mutta antoisaa. Vielä kunnon venyttelyt päälle, jotta jalka nousisi huomennakin.

Sitten vain odottelemaan teiden sulamista ja lenkkarikelejä. No, ei se ihan noinkaan mene. Lenkkeilyyn täytyisi välttämättä saada uutta kipinää, muuten tuo jää pariin puolen tunnin hölköttelyyn viikossa eikä sillä kunnon ylläpidossa pitkälle pötkitä. Olisikohan juoksukoulusta apua?

6. huhtikuuta 2013

Uutta multaa


Kodin viherkasvit saivat tänään ravinteikasta uutta multaa juurilleen. Puoli päivää urakassa meni, vaikka kasveja ei ollut paljoa. Syynä oli ihmeköynnöksen ja herttaköynnösvehkan vaatima erityishuomio eli lehtiviidakon setviminen ennen varsinaisia istutuspuuhia ja tietysti loppusiivous.

En tohdi leikata kasveja kasvukaudella tarpeeksi, joten lykkäävät pelkkää pituutta ja tulevat äkkiä resuisen näköisiksi. Poistin tänään köynnöksistä metrikaupalla lehdetöntä ja suoraa soiroa. Yhden liikaa venähtäneen kasvin päätin uudistaa kokonaan ja latvukset ovat nyt maljakossa juurtumassa. Helpoin työ oli joulun lahjuskasvien siirtäminen kaupan muoviruukuista saviruukkuihin.


Olen vasta viime vuosina oppinut esikostuttamaan mullan ennen vaihto-operaatiota. Kaadaan uutta multaa vatiin, lisään desin vettä multalitraa kohti, sekoitan ja annan imeytyä tasaiseksi. On kuin mustaa samettia työstäisi. Kostutettu multa ei kovetu ruukussa paakuksi, vaan takaa kasville lokoisat oltavat: vettä, ravinteita ja happea riittää.

5. huhtikuuta 2013

Leikiten arkeen


Hiihtoloma tuli pidettyä pääsiäisviikolla ja Lappiinhan sitä piti päästä. Ensimmäistä kertaa oltiin liikkeellä varsinaisena kevätsesonkina. Liekö suurin osa lomailijoista temunnut laskettelurinteissä tai kapakoissa, kun laduilla oli väljää etenkin, jos suuntasi sukset pohjoista kohti. Missä taas väkeä oli tungokseen asti niin bussissa sadan innokkaan laturetkeilijän havitellessa Aakenus-hiihtoon ja Pyhän Laurin kappelissa kiirastorstai-iltana kolmensadan kirkkovieraan jonottaessa ehtoolliselle. Sopu antoi sijaa, kuten lomalla kuuluukin.

Haavepalon näköalapaikka.
Toteutuivatko pelkoni kelien suhteen? Eivät. Lähes joka päivä saatiin nauttia auringonpaisteesta ja lämpötilakin pysyi koko ajan pakkasen puolella. Roskatkaan eivät kiusanneet kuin kerran, ja silloinkin, jos ei muuta, opittiin välttelemään männikössä kierteleviä reittejä. Kuusi ei ole yhtä roskaava puu. Yksi yöllinen lumisade peitti pahimmat roskat, mutta aiheutti seuraavana päivänä pitkänmatkanhiihtäjille pito-ongelmia. Niistä selvittiin joukkovoimalla - latu parani jokaisen suksiparin toimesta - ja vähän kiukuttelemalla. Myllyhiihto vaatii asennetta ja ennen kaikkea toimivat sukset tai oikeammin toimivan ladun.
 
Pitkällekin lenkille pääsee halutessaan.
Loma oli juuri sopivasti viikon mittainen, ja jo pääsiäisaamun messussa oltiin kotikonnuilla. Hiihtoon ei ehditty kyllästyä toisin kuin kahden viikon lomalla, vaan kyllästyminen iski vasta kotona. Oikeastaan päätimme jo junassa, että nyt saa sujuttelu riittää. Tehtailimme talvelle uuden kilometriennätyksen eikä sitä ehdoin tahdoin viitsi paisuttaa tavoittamattomiin, että pysyy kiinnostus jatkossakin yllä.

Töihin paluu on loman ja pääsiäisvapaiden jälkeen sujunut leikiten sanan varsinaisessa merkityksessä. Eilen ja tänään istuin kahdeksan tuntia lyijyjalkanukketyöpajassa näpertelemässä hahmoja seurakunnan kuvaelmiin yhdessä muutaman työkaverini kanssa. Vielä on yksi viimeistelypäivä jäljellä.