29. helmikuuta 2012

Potkuvaha

Helmikuussa on hiihdetty vaihtelevalla menestyksellä ja vaihtelevissa sääolosuhteissa. On ollut mukavia lenkkejä ja vähemmän mukavia, enimmäkseen mukavia.

Tänään keli oli varsin outo, toisaalla suksen alla nitisi pakkaslumi ja jää, toisaalla tahmea suojalumi. Tietää sen sitten, ei ollut luistoa eikä oikein pitoakaan, mutta sisulla mentiin kymppi. Mitä sisuun tulee, niin lauantaina en rohjennut edes Finlandia-hiihdon lähtöviivalle epäilyksiä herättävän kelin vuoksi. Vuoden takainen laturetki oli olosuhteiltaan niin mainio, etten halunnut mustata mielikuvaa uuden lumen aiheuttamilla pito-ongelmilla. Jäin kotiin ja kuntoilin siivoamalla. Olisinkin massaliikuntatapahtumien ystävä niin päätös olisi voinut olla toinen, vaan kun en ole.

Pitovoidepurkit ovat sitten viime lumien kansainvälistyneet ja kyljissä seisoo nyt suomenkielisen tekstin lisäksi kick wax eli potkuvaha. Oiva nimitys tuolle hiihtäjän perussettiin kuuluvalle tökötille. Pitovoide on jo sanana laiskahko ja luistoa vähentävä, potkuvaha kuulostaa reippaalta ja aktiiviselta. Olisihan niitä pitopohjasuksia tai mitä nanogrippejä ovatkaan, joita ei tarvitsisi voidella, mutta silloin kyllä hommassa puuttuisi hohto. Vaikka mikä minä olen sanomaan, puolisoni huolehtii aina minunkin sukseni hiihtokuntoon. Väittävät, että pitopohjainnovaatio on paras ongelmakelillä, vaan olisiko tuo tämän illan kelillä toiminut, mene ja tiedä.

Pukkaa jo lomakuumetta tässä. Perjantaina yöjuna vie kahdeksi viikoksi pohjoiseen. Hiihtolomaa vietetään Lapissa jo viidettä kertaa, joten pakkaaminen on rutiinijuttu eikä aiheuta stressiä, kuten ei paluun purku- ja pyykkäysrumbakaan.

22. helmikuuta 2012

Ekopaasto

Tänään tuhkakeskiviikkona alkoi paaston aika eli kristikunnan kilvoittelu kohti pääsiäistä. Luterilaisetkin ovat ottaneet onkeensa ja perinteisen ruokavaliopaaston rinnalle tai pikemminkin tilalle on jo pitkään lanseerattu erinäisiä aineista ja tavoista luopumisia. Hyllytykseen joutavat tupakka, alkoholi, kahvi ja monenlaiset herkut, yhtä lailla töllön tai tietokoneen tuijottelu, kiroilu, juoruilu, minkä nyt kukin kokee elämäänsä sitovaksi häiriötekijäksi. Pieni paussi tottumuksissa palauttaa isännäksi ryöstäytyneen rengin asemaan ja näin jättää aikaa tärkeämmille asioille.

Tämän vuoden uutuus on ekopaasto. Kirkko ja Suomen ympäristökeskus kampanjoivat yhdessä vähähiilisen elämäntavan puolesta eli kannustavat kohtuullistamalla säästämään luonnonvaroja ja siten hillitsemään ilmastonmuutosta. Selasin kampanjan verkkosivuja ja olin pettynyt varsin typistettyyn aineistoon, joskin aina löytyi myös hyviä linkkejä lisätietoa kaipaavalle. Ja onhan se niinkin, että parempi tarjota houkutukseksi muutama selkeä perusvinkki, joihin sitten oman maun mukaan voi lisätä vaikeusastetta asiaan perehdyttyään. Aion osallistua.

19. helmikuuta 2012

Hiihtäjän (valitus)virsiä


Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll' on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens' itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.


Eino Leino

Tämä ikuinen ihmisyyteen kuuluva dilemma: yksin vai kaksin. Ihminen on pohjimmiltaan yksin ja kuitenkin tarvitsee toista vierelleen. Tasapainoile siinä sitten.

Lunta sataa ettei sekaan mahdu. Laduille ei ole asiaa, latuhoitajalle senkin edestä. No, johan tässä on hiihdetty.

Laskiaisen kunniaksi ruokalistalla pizzaa, sipsejä ja suklaata. Ennen paastoa täytyy syödä hyvin eli oikeammin huonosti. Tiistaina luvassa perinteisemmät herkut rokka ja laskiaispullat. Jos viitsii tehdä.

Paasto eli herkuista pidättäytyminen tulee yksinkertaistamaan elämää ulkoisesti seuraavat seitsemän viikkoa. Myös henkisellä puolella on siivous käynnissä. Aloitin työstä.

9. helmikuuta 2012

Tasaista

Suksilla on oltu viitenä iltana peräkkäin. Meno tuntuu jo vähän voimattomalta varsinkin, kun tuiki tärkeä venyttely on jäänyt. Mikä siinä onkin, että tuota palauttavaa kymmenminuuttista ei tahdo illasta löytyä. Juominenkin on jäänyt ja nestevajaus, jos mikä, tuntuu ladulla. Näillä pakkasilla ei vesi maistu eikä teetä ole aina saatavilla, joten kahvi on monesti ollut päivän ainoa juoma. Ei hyvä.

Koska ajatuksia on syytä tuulettaa muuallakin kuin ladulla, huomenna on tarkoitus pitää välipäivä. Yksi hiihdoton ilta tekee hyvää ja antaa potkua viikonlopun viettoon. Pyhänä olisi tarjolla Haku-Veikon laturetki naapurikaupungissa. Viime vuonna kun oltiin ensimmäistä kertaa, lenkistä oli tulla Latu-Veikon hakuretki. Oli vaikea pysyä kartalla, koska karttaa ei ollut, ja monessa risteyksessä oli luotettava vaistoon. Kova pakkanen ja epävarmuus reitistä on ikävä yhdistelmä, mutta vaisto toimi ja päästiin hyväntuulisina maaliin.

4. helmikuuta 2012

Siperia opettaa

Viime yönä pakkanen kipusi yli kolmenkymmenen asteen. Illalla jo hiihtolenkillä poskipäissä tunsi, että nyt kiristyy. Hyvä terveys varoitti harjoittamasta hengästyttävää liikuntaa yli 15 asteen pakkasessa. Lehden mukaan pakkasurheilu ilman lämmittävää kuonokoppaa altistaa infektioille ja voi olla jopa hengenvaarallista. Kop kop, meitä ei ole flunssa kiusannut ei syksyllä eikä talvella, joten uskon karaistumisen ihmeitä tekevään voimaan.

Pakkashiihdossa on sitä paitsi puolensakin. Ladulla on rauhallista, muutama uskalikko vain, joten on kuin erämaassa hiihtäisi, ainoastaan valaistus ja moottoritien kumu kertovat sivistyksestä. Toisekseen vauhti pysyy maltillisena, sitä tikuttaa menemään jähmeästi, mutta varmasti kuin Lada pakkasella - kokemusta Siperian ihmeestäkin on. Luulenpa, että auto joutuu kylmässä kovemmalle kuin ihminen kerrospukeutumisineen.

Puolisoni käytti eilen Skodamme viisivuotishuollossa. Kaikki oli kunnossa paitsi akku, joka vikisi vähäistä lataustaan. Nykyinen 1½ kilometrin työmatkani on myrkkyä menopelille. Että autolla moinen matka, hyi! Oi niitä aikoja, kun ideologiaani kuului linkolalainen ”alle 5 km matkat kävellen, alle 25 km matkat pyöräillen ja kaikki pidemmät julkisilla kulkuneuvoilla tai ei ollenkaan”. Sanotaan, että työ häiritsee harrastuksia, sitäkin, mutta myös ekoelämää.

Takassa on pidetty tulta joka ilta. Puuta kuluu suhteessa vähemmän, kun muuri on vielä osin lämmin uutta pesällistä viritettäessä. Homma ei vaadi kuin vähän viitseliäisyyttä, mutta antaa paljon. Päivittäinen koluaminen puuvajassa ja tuhkan siivous on ihanan juurevaa puuhaa ja säästää mukavasti sähköä.