Kissa järjesti vapun jälkeen huolia kadoten pariksi päiväksi. Kun on yhden auton yliajaman mirrin haudannut, sitä jo huolekkaana katseli ojanpohjia harmaanvalkoista myttyä etsien. Ei näkynyt, joten toivo eli muutamasta varoiksi tirautetusta kyyneleestä huolimatta. Myös Viljami-kissa tuntui kaipaavan veljeään, vaikka pienempänä joutuukin usein isoveikan kurmootuksen kohteeksi.
Eilen iltapäivällä karkulainen kotiutui. Turkki oli pihkasta takkuuntunut, joten kaverilla taisikin olla tiukat paikat puussa. Kettu ja supikoira on näillä kulmilla nähty, jälkimmäinen ihan pihassa, joten uhkia riittää, mutta onneksi myös pakopaikkoja.
Kissa oli laihtunut ja janoinen. Ruoka maistui ja vesikuppi tyhjeni illan aikana. Seikkailu tuntuu vieläkin painavan jäsenissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti