Jokohan olisi aika piristyä blogirintamalla? Syksyllä oli niin paljon muuta ajateltavaa, että katsoin parhaaksi vetäytyä toviksi omiin oloihini. Ensin en ehtinyt, sitten en jaksanut, lopulta en viitsinyt kirjoittaa. Olen jo pitkään pohtinut koko blogiharrastuksen mielekkyyttä. En ole pitänyt tapanani repostella täällä kipeitä asioita kuin sivulauseissa, mutta koska niitä elämässä on, muu jaarittelu tuntuu perin ontolta. Vaikka kyllähän arkisia iloja ja surujakin voi jakaa. Moni harrastaa tuota jakamista työpaikallaan, harrastusryhmissään, perheen, suvun ja ystävien kesken, mutta koska minä olen hiljainen hämäläinen ja puhun vain, jos on asiaa, on hyvä olla muitakin jakamisen väyliä. Jakamisen tarve on kai ihmiselle luontainen ominaisuus, joka pohjautuu tarpeeseen tulla kuulluksi ja nähdyksi. Niin tai näin, en pääse ajatuksesta, että blogin kirjoittaminen on yhtä suurta minäminäminä-teatteria. Tai ehkei sittenkään. Reseptejä, käsityöohjeita, ekovinkkejä, puutarhanhoito-ohjeita, neuvoja ja kokemuksia - niitä olen muiden blogeista etsinyt ja löytänyt. Miksen siis jatkaisi myös omien kokemusteni jakamista. Puhallan nyt hiipuvaan blogihiillokseeni, puuh.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti