Älä elämää pelkää

Olipa rankka viikko, haastavia keissejä monella tapaa. Huolta äidistä, joka muutti vanhainkotiin reilu kuukausi sitten, lopullisuuden tuntua asunnon tyhjennyksestä, surua ja syyllisyyttäkin. Viikonloppuna kanttorina purkamassa kevään hautaussumaa. Tämänpäiväisestä muistotilaisuudesta jäi matkaevääksi Kaj Chydeniuksen säveltämä Kaarlo Sarkian Älä elämää pelkää -runo. Toive esittää kyseinen laulu tuli perjantai-iltana youtube-linkkinä, joten siltä istumalta PIKI-tietokantaan metsästämään nuottia ja värväämään kulta kuriiriksi. Hän haki minulle laulukokoelman Tampereen pääkirjastosta eilen, joten saatoin harjoittaa helmen esityskuntoon. Riipaisevat sanat osuivat heti. Huomaan monesti eläväni säästöliekillä unelmiani tukahduttaen, vaikka lähtö voi tulla milloin hyvänsä.

Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää.
Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
 

Kuin lintu lennä,
älä viipyen menneen rauniolla
nykyhetkeä häädä.
Suo jääneen jäädä,
suo olleen haudassa olla,
tulevaa koe vastaan mennä.
Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
On kuoleman portti aina avoin.
 

Älä koskaan sano:
"Tämä on iäti minun."
Elon maljasta juovu,
taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
On maailman rikkaus sinun,
kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin:
Näet aina avoinna kuoleman portin.

Kaarlo Sarkia

 
Mahtui viikkoon yksi ilonaihekin Angelique Kidjon konsertti. Kaksi tuntia tarttuvaa musiikkia ja tanssin riemua Tampere-talossa. Kanssajoraajan kuvaus energisestä illasta löytyy täällä.