Perustyötä

Seurakuntatyössä on nykyään paljon turhanaikaiselta tuntuvaa, aikaa vievää, joskin eittämättä hyödyllistä sälää. On asiakastietokantaa ja sähköistä kalenteria, joita päivitetään säännöllisesti, kirjattavaa ja tilastoitavaa siis riittää vuoden jokaiselle päivälle. Kokouksissakin istutaan tiheään niin pientiimeinä kuin koko työntekijäporukalla. Lokakuun kalenteri kertoi karua kieltään: 19 % ajasta meni kokouksiin, lähes viidesosa työstä, jossa ihmisten kohtaaminen sentään tärkeintä!

Koska joulun alla kokousrintamalla on hiljaista ja viikoittaiset piiritkin ovat joulutauolla, päivisin jää aikaa kierrellä kyliä perustyötä tehden. Kotikäyntikierros sadanviidenkymmenen joululehden kanssa on juhlaa. Lehti on lahja kaikille alueen yli seitsemänkymppisille. Maalla ovet ovat useimmiten auki seurakuntasisarenkin käydä sisään. Jossain tupsahdan kiireen keskelle, kohtaaminen mahtuu pariin minuuttiin, jossain menee tunti, puolitoista, juodaan kahvit, lauletaan virsi. Kuulumisia ja elämäntarinoita. Voinnit ja joulut toivotellen matka jatkuu seuraavaan taloon. Aina ei ovi aukea. Pirtti voi olla pimeänä ja väki maailmalla. Toisinaan asuja ei kuule kolkuttelua. Onpa minua pelokkaana verhoissakin väijytty. Silloin joulumuistaminen kopsahtaa saatekirjeen kanssa laatikkoon.