Tänään testattiin naapurikunnan paljon kehutut hiihtoladut. Loistokunnossa olivat, ei voi kieltää. Meininki oli kiertää pari kolme kierrosta kuntorataa, mutta opastekyltin innoittamana päätettiin poiketa lenkille, joka vei valkohäntäkauriiden asuinsijoille. Latu oli kunnossa sielläkin lukuun ottamatta järven ylittävää osaa. Kauriita ei matkalla nähty, mutta ohitettiin sentään lauman herkuttelupaikkana ollut myllätty peltoaukea.
Oman kylän kuntorata, jota arki-iltaisin tahkotaan, on pitkien nousujen ja laskujen rata. Kroppa on vissiin tottunut lenkin mäkiin, koska tämän päivän erilainen suhteellisen tasainen lykkiminen otti yllättäen voimille. Urheiluviisaat sanovat, että harjoitustyyliä ja -tehoja pitää säännöllisesti vaihtaa, muuten kunto ei kehity. Niin kai se on, vaikkei tässä mitään kunnonkohotusta haetakaan, vaan hyvää oloa ja mieltä. Terveysliikuntaa siis.
Tammikuu on oikein terveyskuu. Illalla saunan päälle nautittiin valkosipuliperunoita ja fetasalaattia. Siinä ei sinänsä mitään terveellistä, no toki kasvisruokaa, mutta höystettynä Kolatun Vuohijuustolan täysirasvaisella salaattijuustolla, nam, melkoinen kaloripommi. Yleensä herkutteluhetki on kruunattu kuivalla valkoviinillä, mutta koska tässä huushollissa vietetään tipatonta tammikuuta, lasissa poreili ja tuoksui vain Olvin raikas makuvissy. Terveyskuu maksallekin. ”Riittana repsahtaa” ennusti taannoin tipatonta tammikuuta käsitellyt radio-ohjelma. Hauska sanapari jäi mieleen. Meillä tipattomuus on perinne vuodesta 2004 eikä aiheuta sen kummemmin vieroitusoireita kuin repsahduksiakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti