10. kesäkuuta 2010

Jumalan puistoissa

Olin tänään äidillä kuskina hautausmaakierroksella Hämeenlinnassa. Vanha sukuhauta on laitettu kuntoon ja kukitettu kerran kesässä ja jatkohoito eli kastelu ostettu seurakunnalta. Moottoritien rampilta kaupunkiin noustessa pysäytin auton hetken mielijohteesta ja jokseenkin laittomasti kuorma-autoille osoitetulle parkkikaistalle puistoksi aikojen saatossa muuttuneen vanhan hautausmaan kupeeseen.

Suomen kasarmien kainalossa kesäpäivän lämmössä uinuva puisto perustettiin hautausmaaksi vuonna 1777 samassa rytäkässä, kun Hämeenlinnan kaupunki kuninkaan päätöksellä siirrettiin linnan tuntumasta länteen päin. Hautausmaan tuli sijaita kulkutautivaaran vuoksi kaupungin rajojen ulkopuolella ja Kaurialan pellolla oli hyvää tilaa. Tarkoitukseen rajattu maakaistale osoittautui pian liian pieneksi ja aluetta laajennettiin useaan otteeseen kunnes lääkintöylihallitus vuonna 1866 puuttui peliin. Kolera oli niittänyt satoa kaupungissa ja ahdas ja kovan maaperän vuoksi epäedullinen hautausmaa hylättiin ja uusi perustettiin Ahvenistolle riittävän etäälle asutuksesta.

Mutta miksi visiitti vanhaan luupuistoon, vaikka suuntana oli Ahvenisto? ”Täällä viilaa se höökari” sanoin autosta noustessa. Kiertelimme puistossa ja siinä se oli, polkujen risteyksessä kahden vanhan puun katveessa, äidin isän isän isän hauta.

Vuonna 1776 syntynyt isoisoisoisäni muutti Espoosta Hämeenlinnaan 1800-luvun alussa, avioitui räätälin lesken kanssa ja porvarioikeuden saatuaan perusti kaupan, jossa myi rautatavaroita, suolaa ja suolakalaa. Leskeksi jäätyään avioitui liinakankurin tyttären kanssa. Jälkimmäisestä liitosta syntyi kaksitoista lasta, joista vain kolme eli yli nuoruusvuosien. Vanhin poika jatkoi elämäänsä Hämeenlinnassa maanmittarina, hänen vanhin poikansa puolestaan muutti Kalvolaan maanviljelijäksi ja sieltä edelleen näille seuduille. Kahden avioliiton tuloksena viljelijäperheeseen syntyi kymmenen lasta, joista viisi on jättänyt jälkensä minunkin elämääni, pappa tietysti eniten. Ei epäilystäkään, mistä laulunluikauttajan geenini on peräisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti