Ilmastonmuutos

Herätyskello soi. Aamu valuu tajuntaan ja ajatus hapuilee tietoa viikonpäivästä. Yleensä sitä havahtuu pettymykseen tyyliin ”vasta keskiviikko”, mutta eilenpä yllätyin iloisesti, kun torstain sijasta tajusin herääväni perjantaihin. Ehkä lukuisat iltatyöt sekoittivat sisäisen kellon ja viikko kului nopeammin kuin tavallisesti. Perjantai lienee päivistä odotetuin, vapaiden aatto, työpäivä, jota kepeyttää tietoisuus viikonlopun alkamisesta, päivä, jolloin maanantai on valovuosien päässä.

Ryhmä esikoululaisia kävi tutustumassa seurakunnan toimintaan. Me palkkalistoilla olevat kerroimme työaloistamme ja -ajoistamme. Siitä tulikin yhteiseksi puheenaiheeksi kivoin viikonpäivä. Maanantai ei saanut kannatusta, mutta jo tiistaille löytyi tykkääjänsä samoin muille päiville, toki niin, että viittaajien määrä kasvoi loppuviikkoa kohti. Kun lapsilta kysyttiin, miksi tiistai tai torstai on kiva, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä, oli kerhoa, kirjastoa ja muuta mukavaa eli yksi kiva asia teki koko päivästä kivan ja odottamisen arvoisen. Ei Jeesus turhaan nostanut lasta esimerkin asemaan. Moisessa asenteessa olisi opittavaa. Aikuisiällä yksikin ikävä asia, mennyt tai tuleva, tuntuu värittävän koko päivän. Pitäisi varmaan aloittaa kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen ja joka päivä, jos ei kirjata, niin ainakin mielessään miettiä yhdestä viiteen asiaa, joista on kiitollinen. Ilmastonmuutosta asenteisiin.

Tämän päivän ilonaihe oli syystöiden loppuun saattaminen. Haravointi sujui savimaalla joutuisasti, koska maan pinta oli jäässä ja lehdet rapsakoita. Kompostorin tyhjennys teki tilaa talven talousjätteille ja samalla saatiin maanparannusainetta pensaille. Lauha syksy sopii hyvin kotipuutarhurille, kaiken saa ajoissa valmiiksi ja talvi voi tulla, milloin tahtoo.