Pakkanen on lauhtunut siedettävälle tasolle, mikä tietää pienempää sähkölaskua ja, kiitos itsenäisyyspäivän aattona avatun hiihtokauden, pienempää stressiä. Kaikensorttinen henkinen kuormitus, mennyt ja tuleva, on helppo takoa ladulle, ja taas elämä hymyilee. Ei kauhistuta edes yltiökiireinen joulunalusaika töissä.
Päivittäin on hiihtolenkki
tehty. Säätiedotus lupaa poutaa ja pikkupakkasta myös jatkossa, joten ladulle
pyritään, mikäli työt antavat myöden. Liikunta on hyvä lääke moneen vaivaan ja parantaa erityisesti unen laatua, tosin kissat herättävät aina
kolmen neljän aikaan, kun haluavat ulos. Paukkupakkasista oli se hyöty, että
sai nukkua rauhassa, koska naukujat köllöttelivät pirtin
lämmössä aamuun asti.
Itsenäisyyspäiväkin oli ja
meni. Sinivalkoinen aamiainen suomalaisine ruokineen antoi potkua juhlintaan, joka meillä poikkesi perinteisestä eli kotona hissuttelusta. Ohjelmassa oli niin kaupungin järjestämä
itsenäisyyspäiväjuhla kuin työkaverin järjestämät iltapippalotkin. Ensimmäiseen veti
kulttuuripalkinnon jako - se napsahti seuralle, jonka toiminnassa ollaan oltu
mukana enemmän tai vähemmän aktiivisesti yli 20 vuotta - jälkimmäiseen rento
yhdessäolo. Linnan juhliakin illan aikana porukalla seurattiin.
Televisiottomana en ole pukukavalkadia pariinkymmeneen vuoteen kaivannut, mutta
menettelihän tuo naisvaltaisessa seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti