Työ vie mie vikisen

Työrintamalla on pitänyt kiirettä. Päivätöiden lisäksi hommia on riittänyt illoiksi ja viikonlopuiksi sellaiseen tahtiin, että ihmettelen näinkin selväjärkistä ja seesteistä oloa. Ehkäpä liikunta auttaa. Jos työ on vienyt ykköshuomion, hyvänä kakkosena on tullut hiihto. Sää kuin sää, niin meidän torpasta on lähdetty joko kuntoradalle tai läheiselle pellolle suksimaan. On ollut tuiskun tuiverrusta ja ihanaa auringonpaistetta. On sinnillä avattu latua umpihankeen ja sujuteltu pakollinen iltakymppi, on nautittu hyvin hoidetuista laduista ja taivallettu eväiden voimalla koko iltapäivä. Mitä kulloinkin.

Nytkin olisi säiden puolesta loistoviikonloppu laturetkeillä, mutta töiden vuoksi lenkit on jätettävä lyhyeen. Harmittaa ihan. No, onneksi viikon päästä ollaan Lapin hangilla ilman kiirettä ja aikatauluja. Toivottavasti kelit suosivat, nimittäin pohjoisen kevättalvea koskaan kokematta näen jo kauhukuvia umpeen tuiskuttaneista ja roskaisista laduista, suojakelin vuoksi lipsuvista ja tökkivistä suksista, vaarallisen jäisistä laskuista ja kuruun vyöryvästä lumesta.

Vaan hiiteen moiset vikinät. Loma on aina loma satoi tai paistoi.