Leikiten arkeen

Hiihtoloma tuli pidettyä pääsiäisviikolla ja Lappiinhan sitä piti päästä. Ensimmäistä kertaa oltiin liikkeellä varsinaisena kevätsesonkina. Liekö suurin osa lomailijoista temunnut laskettelurinteissä tai kapakoissa, kun laduilla oli väljää etenkin, jos suuntasi sukset pohjoista kohti. Missä taas väkeä oli tungokseen asti niin bussissa sadan innokkaan laturetkeilijän havitellessa Aakenus-hiihtoon ja Pyhän Laurin kappelissa kiirastorstai-iltana kolmensadan kirkkovieraan jonottaessa ehtoolliselle. Sopu antoi sijaa, kuten lomalla kuuluukin.

Haavepalon näköalapaikka.

Toteutuivatko pelkoni kelien suhteen? Eivät. Lähes joka päivä saatiin nauttia auringonpaisteesta ja lämpötilakin pysyi koko ajan pakkasen puolella. Roskatkaan eivät kiusanneet kuin kerran, ja silloinkin, jos ei muuta, opittiin välttelemään männikössä kierteleviä reittejä. Kuusi ei ole yhtä roskaava puu. Yksi yöllinen lumisade peitti pahimmat roskat, mutta aiheutti seuraavana päivänä pitkänmatkanhiihtäjille pito-ongelmia. Niistä selvittiin joukkovoimalla - latu parani jokaisen suksiparin toimesta - ja vähän kiukuttelemalla. Myllyhiihto vaatii asennetta ja ennen kaikkea toimivat sukset tai oikeammin toimivan ladun.

 

Pitkällekin lenkille pääsee halutessaan.

Loma oli juuri sopivasti viikon mittainen, ja jo pääsiäisaamun messussa oltiin kotikonnuilla. Hiihtoon ei ehditty kyllästyä toisin kuin kahden viikon lomalla, vaan kyllästyminen iski vasta kotona. Oikeastaan päätimme jo junassa, että nyt saa sujuttelu riittää. Tehtailimme talvelle uuden kilometriennätyksen eikä sitä ehdoin tahdoin viitsi paisuttaa tavoittamattomiin, että pysyy kiinnostus jatkossakin yllä.

Töihin paluu on loman ja pääsiäisvapaiden jälkeen sujunut leikiten sanan varsinaisessa merkityksessä. Eilen ja tänään istuin kahdeksan tuntia lyijyjalkanukketyöpajassa näpertelemässä hahmoja seurakunnan kuvaelmiin yhdessä muutaman työkaverini kanssa. Vielä on yksi viimeistelypäivä jäljellä.