Nuorena tapasin keräillä sattuvia sanontoja ruutuvihkoon. Myös mielirunot saivat oman sinikantisensa, mutta sivut täyttyivät laiskanlaisesti, koska pitkien riimien kirjoittamisen sijasta marssin mieluummin kirjakauppaan. Aforismivihko sen sijaan oli varsin nopeasti täynnä. Harmittaa vieläkin, että olen joskus siivousvimmassani hävittänyt molemmat vihkot. Tekstien kautta olisi nyt hauska tutustua silloiseen minääni, sinisilmäiseen idealistiin, niin ainakin muistelen, joka aavisti jo jotain elämän rikkinäisyydestä. Aforismivihkoon näet päätyi myös yläasteen vessassa bongattu seinäkirjoitus: "Elämä on kuin sipuli, kuorit sitä kerros kerrokselta ja välillä itket." Arkinen vertaus osui ja upposi teiniin. Elämä on luopumista, hyvin yksinkertaista siis, kunhan hyväksyy tosiasiat.
Apropoo, sipulisato on korjattu ja odottaa kuivumistaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti