Kesä on mennä hujahtanut. Minun kesäni loppuu aina vähintään kaksi viikkoa ennen töiden alkua oli sää mikä hyvänsä. Ilmatieteen laitos lupaa hellejaksoa ja minä hölmö elän henkisesti syksyssä. Pitäisi tarttua hetkeen ja nauttia viimeisistä lomapäivistä ja olla muulloinkin läsnä niin, ettei mikään muutos etu- tai jälkikäteen lamauttaisi ajatuksia. Vieläköhän tässä iässä oppisi moiseen?
Osallistuminen viiden päivän taiji-kurssille oli hyvä yritys parantaa tilannetta. Kun kiinalaisesta perinteestä ammentava 24 askeleen liikesarja tehdään levollisesti ja aistit avoimena ikään kuin muutoksen virrassa luovien, tasapaino ja läsnäolo siirtyy lopulta myös korvien väliin. Tämä tosin edellyttää säännöllistä harjoittelua, mikä on helpommin sanottu kuin tehty.
Taiji-kurssin ohella kesä on edennyt lähes suunnitelmien mukaan: ikkunaremonttia, suursiivousta, mattopyykkiä, marjastusta, pihapuuhia sekä vastapainoksi löhöilyä, lukemista ja sudokuja. Toki yllätyksiäkin on ollut, kivoja ja ikäviä, mutta kaikista on selvitty.
Sato valmistuu näillä keleillä vauhdilla. Kesäkurpitsat ja viinimarjat odottavat kattilaan pääsyä, toiset sosekeitoksi toiset mehuksi, kun taas ruukkuviljellyt mansikat ja tomaatit napostellaan heti. On loppukesässä puolensakin.
. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti