Ei mitään päällepantavaa

Viime lauantaina vietin monta tuntia - kehtaako tätä edes sanoa - maakunnan kulutusmekassa Ideaparkissa ja tositarkoituksella vielä. Meininki oli hankkia päällepantavaa kalenterissa uhkaavasti lähestyvään iltajuhlaan, vaatekaapissa kun ei ollut mitään sopivaa. Mikä siinä onkin, että tiukan paikan tullen naisen vaatekaapissa käy mystinen kato. Yritys oli hyvä. Siitä huolimatta kymmenien liikkeiden ja vaaterekkien jälkeen en löytänyt mitään edes sovitettavaksi kelpaavaa. No, makuni on varsin konstikas. Kiitos ja kumarrus mekkaan päin ja kotiin ärtyneenä. Parin päivän päästä katsastamaan oman paikkakunnan tarjonta ja johan tärppäsi. Mustaa pellavaa ja villaa. Oli jotakuinkin nolo olo turhasta ostosreissusta. Tai ei turhasta sentään, Lempäälästä löysi tiensä kirjahyllyyn yksi Virtanen ja kaksi Kristodulia.