Ihana arkivapaa. Viime viikkoina on ollut sen verran huolta ja härdelliä, että tuntuu hyvältä rauhoittua kotiin, siivota kaikessa rauhassa, puuhailla pihalla, leipoa ja tehdä ruokaa, mikä nyt sattuu huvittamaan. Yhtä hyvin voi vain olla möllöttää, kuluttaa aikaa koneella ja kuhkia pyjamassa puoleen päivään. Viikonloppuna vapaa jatkuu. Huomenna on meininki Tampereelle, ei shoppailemaan, vaan kuljeksimaan kirpputoreille ja kahviloihin.
Kissa on perheenjäsen. Tuntuu vaikealta ajatella sitä kertakäyttöhyödykkeenä, luonnon karmassaan karmaisevan lain toteuttajana. Kun kissa tapaturmaisesti loukkaantuu, maalla se tarkoittaisi viimeistä tervehdystä pyssyn suusta. Tottakai kituva eläin täytyy lopettaa, mutta kun toipumisennuste on hyvä ja kissa kuin ystävä, apua hakee silläkin uhalla, että hoitojen jälkeen kissan nimeksi sopisi parhaiten Konkurssi. On huikean kallista, kun leikellään ammattitaidolla - huikealla sellaisella - ja tarkkaan. Pienen Vihtori-kissan leikkaus kesti kolme tuntia. Hattulan Vethausin Anssi-tohtori korjasi murtuneen lantion raudalla ja räätälöi myös polven ristisidevamman kuntoon.
Toipilas voi hyvin. Se saa jo käyskennellä tasaisella, mutta hypyt ja loikat on kielletty. Valvontaa tarvitaan, kun kissa totuttelee normaaliin elämään. Ei vain hypyt vaan myös tappelupukaria vailla olleen Viljami-veljen raisut leikit täytyy estää. Kuntoutus on vasta alussa. Päiväohjelmaan kuuluu jumppaa ja autettua takajaloin kävelyä pienissä erissä. Vihtori ei vielä varaa kipeälle jalalleen. Vaurioituneiden lihasten kuntoutus kestää pitkään eikä alkutaivalta helpota pakarassa ja reidessä kiristävät pitkät leikkausarvet. Kipulääkkeen voimalla mennään päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti