Ultimavera

Marrastihkun keskelle kevät!
Jumalan pellot kukkivat pieniä liekkejä.

Lassi Nummi


Hautakynttilät tuli vietyä jo hyvissä ajoin päivällä muistokivien juurelle, joten illansuuta valaiseva liekkimeri jäi tänä vuonna näkemättä. Paljon oli ihmisiä liikkeellä sekä kirkkomaalla että läheisessä sekatavarakaupassa. Aina on joku kauppa auki, oli pyhä mikä hyvänsä, ja vetää väkeä uumeniinsa kuin magneetti. Itsekin asioin, ei siinä mitään, kynttilöitä, suklaata ja viimeiset ulkokukat, mutta silti moinen yritys tehdä kulutuksesta ajanvietettä ärsyttää.

Pyhäinpäivän aattona harrastettiin kulttuuria oikein olan takaa. Ystäväni siivellä pääsimme erilaisen lastenkirjan, tansanialaisen tytön arjesta kuvin ja sanoin kertovan, julkistamistilaisuuteen. Pieni kahvila oli lähes täynnä yleisöä, jota kestittiin niin afrikkalaisella ruoalla kuin rumpumusiikilla. Kupit olivat hauskasti eriparia, vanhaa arabiaa sulassa sovussa halppisversioiden kanssa. Kirjan tekijät, kirjoittaja ja kuvaaja, kertoivat kahden naisen kehitysyhteistyöprojektista, ideasta ja sen toteuttamisesta, ja päähenkilöstä onnellisesta Riikinkukkotytöstä. Kirjan myynnistä saadulla tuotolla tuetaan paikallisen kyläkoulun toimintaa.

Kulttuurikahvilasta matka jatkui Tampere-talolle, jossa konserttia tähditti baritoni Jorma Hynninen kapellimestari Hannu Linnun sielukkaasti johtaessa. Aluksi kärvisteltiin kuolinvuoteella Richard Straussin sävelrunoelman Kuolema ja kirkastus tahtiin. Nautin sävelkielestä kontrasteineen. Toisena teoksena kuultiin Kimmo Hakolan säveltämät seitsemän Aleksin Kiven runoa. Sibeliuksen tiedetään sanoneen: ”Aikaa vievintä mitä tiedän, on Kiven nerokkaiden runojen säveltäminen.” Sydämeni laulun säveltäminen vaati säveltäjämestarilta kolme vuotta ja parikymmentä eri kokeilua ennen viimeistä muotoa. Vaisuksi jäi kotimainen uustuotanto, vain nippu orkesterilla säestettyjä kansanlaulun omaisia rallatuksia, joiden soitinnus hyppyytti lyömäsoittajia milloin minkin instrumentin taakse. Väliajan jälkeen kuultu Brahmsin Neljä vakavaa laulua Raamatun sanoihin muutti Hynnisen intensiteetin kuin taikaiskusta, vahvaa tulkintaa saksaksi ilman nuotteja. Loppuun vielä Sibeliuksen kuudes sinfonia ja monipuolisen antoisa kulttuuri-ilta oli kotiin lähtöä vaille valmis. Seuraavaksi onkin sitten oopperan vuoro.