Syystöitä

Nyt saa talvi tulla, kun suurin osa pihasta on haravoitu. Muutamat sinnikkäät puissa killuvat lehdet jätetään suosiolla kevääseen. Huomenna siistitään vielä pari kapeaa kaistaletta mäntyjen ja kirsikkapuun katveesta - enempää lehtiä ei kompostikehikkoon mahtuisikaan - ja valmiin mullan levitystä kasvimaille. Multatehdas toimii hienosti. Viime syksyn lehtiröykkiö on maatunut ja tiivistynyt muutamaan kymmeneen senttiin kaksiosaisen kompostorin toiseen kehikkoon. Uskomatonta. Maatunut aines on melko krouvia, mutta käy jo katteeksi ja siilaamalla jalostuu supermullaksi, lehtimullan kun sanotaan olevan koostumukseltaan mitä parhainta.

Toimivasta lehtien kiertokulusta viis, viidenkymmenen elinvuotensa aikana ränstynyt hopeapajuaidanne, vaikka se toimiikin oivana näköesteenä maantielle, on saanut meiltä kaatotuomion, samoin muutama yksittäinen puu. Hopeapaju ei ole lämpöarvoltaan kummoinenkaan, joten moista roskapuuta ei viitsi jättää nurkkiin edes poltettavaksi. Onneksi on täydenpalvelun yrittäjiä, jotka kaatavat rumilukset vievät kaiken mennessään, jyrsivät kannot ja tarvittaessa istuttavat uudet puut tilalle. Tämä siis suunnitelmissa keväällä. Voi maksaa maltaita, mutta miksei sitä ammattitaidosta ja homman helppoudesta maksaisi, varsinkin kun haasteita riittää niin tien, rakennusten kuin linjojenkin läheisyydestä. Täytyy pistää tarjouspyynnöt menemään.

Pelargonien hehkuva syysväri on taannut niille pitkän elämän. Muilla ikkunoilla kukkivat jo callunat.