Hiihto tuo terveen väsymyksen, tulee mentyä ajoissa nukkumaan, kun on ensin tunnin lykkinyt raittiissa ilmassa. Jos vain sää ja aikataulu sallivat, ladulle on pyritty joka ilta. Eikä olla ainoita. Kuntoradan parkkipaikka on pakkasen lauhduttua ollut täpösen täynnä autoja, notta sellaista ekoliikuntaa.
Kaksi ensimmäistä hiihtokertaa tuntuivat ihmeen helpoilta. Sitä jo toiveikkaana ajatteli, että kunto on selvinnyt kesän kiusauksista ja syksyn saamattomuudesta, vaan ei sentään. Harhakuva haihtui, kun pakkanen nihkeytti luiston ja lumisade pöhrytti ladun. Lujille ottaa, mutta ensimmäinen nykäisy ylöspäin on jo lähellä. Sadan kilometrin jälkeen homma alkaa yleensä sujua sutjakammin.
Työnantajalle kymmenen pistettä, kun keksi järjestää henkilökunnan jouluruokailun tammikuussa ja sijoitti kestityksen keskelle työpäivää. Lähes kaikki olivat päässeet paikalle. Ei ollut kinkkua eikä lanttulooraa, mutta kertakaikkisen maittava pitopöytä täytekakkukahveineen. Alkupalaksi nautittiin annos kotimaista elokuvaa Varaston muodossa. Hyvä veto sekin, joskin jotkut saivat tarpeekseen jo ensi minuuttien jälkeen. Sellaista se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti