Kesäaika ja kesämieli. Pitkin pöytiä ja lattioita lojuu selailun jäljiltä vanhoja puutarhalehtiä, keittiön ikkunalla vihertää ohra, herne ja vihanneskrassi eli kovin vahvana soi jo pihan kutsu. Siemenvarastot on pengottu, perennat tilattu ja tarjouspyyntö puunkaatourakasta laitettu eteenpäin. Viikonloppuna lapioin lumet lehtikompostorin ja kasvimaan päältä, ensimmäisen taakkaa kun lisää ulkorakennuksen katolta putoava lumi, jälkimmäisen lumitöiden aikaansaamat vallit. Ajattelin, että mitä pikemmin maa on paljas, sitä pikemmin pääsee kuopsuttelemaan. Lunta on pihassa vielä aika tavalla.
Vuosien saatossa minulle on tullut puutarhalehdistä Viherpiha ja Kotipuutarha. Ovat hyviä lehtiä kumpainenkin, niin hyviä, että kun säästää pari vuosikertaa, ei lehteä tarvitse enää tilata. Perusasiat pysyvät muuttumattomina vuodenkierrosta toiseen. Tietysti pihalla on trendinsä ja uusia lajikkeita tulee joka vuosi niin hyötytarhaan kuin kukkapenkkeihin, mutta olen sen verran tylsä ihminen, että suosin vain tuttua ja hyväksi havaittua. Puunkaatomeininki on siihen nähden aika radikaali juttu.
Näin keväisin ympäri maata järjestetään lukuisia puutarhamessuja. Olen kerran ollut, mutta en kokenut saavani vastinetta rahalle. Nähtävää toki oli, mutta mieluummin kiertelen kaikessa rauhassa vaikkapa paikallisessa puutarhamyymälässä tai selailen kotona alan kirjallisuutta kuin ryysin hälyssä.
Seuraava pihapuuha lienee ruukkunarsissien asettelu ikkunoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti