Konsertissa

Neljän päivän vappulomanen sai ylevän startin Tampere Filharmonian konsertissa. Koska puhelimitse varatut liput täytyy lunastaa viimeistään tuntia ennen esitystä, aikaa jäi myös Tullintorilla piipahtamiseen. Tyhjät pesuainepullot kulkivat kangaskassissa mukana ja tulivat täytettyinä takaisin kiitos mainion ekokaupan.

Max Regerin viulukonsertto on harvinaista herkkua vaikeutensa vuoksi eikä ole ihan joka viulistin hyppysissä, joten eilinen konsertti oli oiva tilaisuus myös levy-yhtiölle. Ondine tarttui onkeen ja taltioi itävaltalaisen Benjamin Schmidin tähdittämän mestariteoksen. Välttäkää yskimistä ja muita hälyääniä, kuului järjestäjän kaino pyyntö. Uskomatonta, miten hiljaa salintäysi yleisöä saattoi olla, vain muutama pieni yskähdys reilun tunnin kestävän konserton aikana. Moinen kuulutus täytyisi antaa ennen jokaista konserttia ja väittää, että purkkiin menee.

Äänitys näkyi orkesterin ja kapellimestarin tiukkana keskittymisenä soinnin siitä kuitenkaan kärsimättä. Nuotteja seurattiin tarkasti  ja ilmeet olivat jäykähköt. Beethovenin neljäs olikin sitten toista maata, Hannu Lintu johti sinfonisen ilottelun sielukkaasti ja huumorilla. Muusikoiden työskentelyn seuraaminen on minulle aina iso osa konserttielämystä.

Tämä päivä on mennyt lepäillessä. Työntäyteinen viikko ei tuntunut tehdessä, vaan väsy tuli vasta viiveellä. Pihalla yritin jotain kuopsutella, mutta lyhyeen jäi. Kulta on huolehtinut kaupassa käynnit, ruoat ja muut.