Päänvaivana pakastin

Aamulla sydän teki pari ylimääräistä volttia, kun pakastin, joka eilen sai uumeniinsa tölkkitolkulla talvenvaraa, ei käynyt, vaikka pakastusnamikka oli alhaalla. Avasin kannen pahinta peläten. Kylmää oli, mutta vain viisitoista miinusastetta 25 sijaan. Otin töpselin irti seinästä ja laitoin takaisin, säädin tehot pienelle ja taas täysille ”pliis, ala nyt käydä”, mutta ei inahdustakaan pientä pulinaa ja napsuttelua lukuun ottamatta. Kelasin mielessäni mahdolliset sunnuntaina auki olevat kodinkoneliikkeet ja mietin, mitkä tuotteet suosituksista huolimatta uskaltaisin pakastaa uudelleen ja mitkä olisi varminta heittää pois. Sitten jo syttyi lämpenemisestä kertova varoitusvalo.

Hengitin muutaman kerran syvään ja riensin nettiin vertailemaan pakastimien malleja ja hintoja. Ensin suunnistin Kuluttajaviraston julkaisemaan ostajan oppaaseen ja sieltä lukuisien linkkien kautta kylmälaitteiden syvimpään olemukseen. Kiikarissa oli säiliöpakastin, mahdollisimman energiatehokas ja himpun verran suurempi kuin nykyinen 200 litrainen, mutta ulkoisilta mitoiltaan simpsakka. Avuksi tulostin Helsingin Energian kokoaman mainion säiliöpakastimet-taulukon ja tein vertailua myös Motivan TopTenissä.

Hyvin palvellut UPO Pakkaskarhu on liki 20-vuotias, joten voi olla ihan luonnostaankin tiensä päässä. Hei, mitä nyt, sehän käy! Ei tarvitsekaan sylmätä ainoaan auki olevaan kauppaan ja pakon edessä ostaa hätiköidysti joku vähemmän mieleinen malli. Nyt konstailijan lämpötila on seurannassa, ei toki niin, että kantta joka tunti raottelisin. Pikkuhiljaa pakastuu. Jos pakastuu riittävästi ja pitää lämpötilan, uutta ei tarvita. Tämä mainitaan kuluttajan oppaassa peräti ekotekona. Mene ja tiedä. Jostain syystä tänä kesänä sähkön kulutus on ollut keskimääräistä suurempaa ja vialliset sähkölaitteethan, jos mitkä, ovat varsinaisia energiasyöppöjä. Toisekseen lisätila pakasteille ei olisi pahitteeksi. Mutta katsotaan.

Kun ei tullut hosupäivää, inventoin lehdistä leikkaamani ruokaohjeet - ilmiselvä paasto-oire - ja suunnittelin ensi viikon syömisiä. Mietin viimeaikaisia leipomuksiani ja tilasin koivuvanerisen leivinlaudan. Tuskin maltan odottaa sen saapumista.