Pitkää päivää

Onpas ollut viikko. Iltatöitä ja muita menoja on riittänyt yli oman tarpeen. Kävi jo mielessä, että tällaistako tämä on, väsymystä väsymyksen päälle. Ja syksy sen kun pimenee. Kolmen kuukauden kesäloma katkaisi työputken, mutta samalla ajoi alas rytmin ja rutiinit. Onneksi väsymys on vain fyysistä ja siten voitettavissa: lääkkeeksi ulkoilua ja aikaisia nukkumaan menoja. Ulkoilua on tullut harrastettua, mutta iltaisin tulee valvottua epäterveellisen pitkään.

Tänään vietettiin kansallista etätyöpäivää. Minäkin otin haasteen vastaan ja säästin puoli tuntia ja 28 kilometriä, kun tein koko aamupäivän kirjallisia töitä kotikoneella. Iltapäivän ohjelmassa oli yksi kokous lähitoimipisteessä, joten autoa en tarvinnut. Tai no tarvinnut ja tarvinnut. Jos auto olisi ollut tallissa, olisin sen alleni ottanut, koska päivän ainoa sadekuuro alkoi juuri, kun piti lähteä. Odotin muutaman minuutin, mutta sade vain yltyi. Ei auttanut kuin vaihtaa kelinmukaiset vaatteet ja polkaista kylille. Huumorintajua joskus totisesti koetellaan: kun pääsin perille, sade loppui kuin seinään. Kaikesta huolimatta mainio päivä.