Carpe diem

Olin eilen ystäväni kanssa teatterissa katsomassa Saiturin joulun, tuon Charles Dickensin maailmanmaineeseen nostaneen sadunomaisen kertomuksen elämänkohtaloiden katkeroittamasta ahneesta miehestä, jonka rinnassa kaikesta huolimatta sykki lämmin sydän. Näytelmää mainostettiin koko perheen elämyksenä, ja pikkukatsojia olikin paljon. Siitä huolimatta pelottavimmat kohtaukset aiheuttivat lukuisia lasten ja vanhempien välisiä terapiakeskusteluja väliajalla. En ole käynyt Tampereen Teatterissa sitten varhaisnuoruuden, joten yllätyin tilan pienuudesta ja sokkelomaisuudesta. Vaan jos oli aika ajoin ahdasta, niin intiimiä senkin edestä.



Näyttämötaide liikautti pitkästä aikaa ja päätin ostaa itselleni lipun samaisen teatterin kehuttuun hoitokotidraamaan Kuin ensimmäistä päivää. Kun tänään poikkesin lippumyymälään, sain kuulla näytösten olevan niin loppuunmyytyjä, että vain keväältä löytyi joitain yksittäisiä paikkoja. Siinä sitten valitsin yhden huhtikuun lopusta ja aloin kaivella rahapussia. ”Ei tätä vielä kannata ostaa.” ”Anteeksi?” ”Näytökseen on niin pitkä aika, että tulee helposti esteitä. Lunastetuilla lipuilla ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta, joten on parempi tehdä nyt vain varaus.” ”Jaaha, niin kai sitten.” Olin sen verran ällikällä lyöty, etten ostanut lippua. 

Tottakai esteitä voi tulla ja noutajakin vaikka huomenna, mutta tarvitseeko kaikkeen varautua? No, hyvää palveluahan tuo oli, harvinaista asiakkaan edun ajattelua, mutta eikö asioita voisi lyödä lukkoon hyvissä ajoin? Onko kiihkeä elämisen rytmi tehnyt suunnitelmallisuudesta ”humpuukia”, kuten saiturin suosikkirepliikki kuului. Pitääkö kaiken olla avointa ja muunneltavissa, että voi tehdä fiiliksen mukaan, mitä mieleen juolahtaa. Jotkut kuulemma valitsevat pohjoisen hiihtolomakohteenkin sääkarttojen perusteella. Mikäli keli ei miellytä, suuntaa muutetaan vielä lähtöaamuna ja tarvittaessa lehautetaan vaikka etelän lämpöön. Mutta eikö hetkessä elämistä ole myös se, että ostaa teatterilipun tai lomamatkan ajoissa, eikä murehdi mitä tulevaisuus tuo tullessaan?