Valoa kohti

Kyllä tämä tästä. Mieli parani heti, kun totesi, että vesisateista huolimatta etelässä on sentään jonkinlaiset hiihtomahdollisuudet. Sitä paitsi vuosi sitten tähän aikaan ei oltu hiihdetty ensimmäistäkään kilometriä eli hiihtokaudesta on tulossa vähintäänkin kohtalainen, vaikka se päättyisi pian. Iltapäivälenkillä tuli 305 km täyteen, mikä on alkukauden kaikkien aikojen ennätys. Keli oli suojan jäljiltä jäinen, joten tuntuma oli kuin keväällä. Aurinkokin näyttäytyi pilvien lomasta. Alamäet olivat pelottavan liukkaita. Valoisaan aikaan, kun näkee ladun jokaisen mutkan ja epätasaisuuden roskista puhumattakaan, alkaa herkästi varoa liikaa ja rentous kärsii. Ja mitä enemmän varoo, sitä herkemmin kaatuu. No, ei sitä turhan rohkeakaan kannata olla tai on jalka paketissa. Kummaa tässä on se, että hämärässä kaatumisen pelko pienenee ja meno pysyy vauhdikkaana. Lumi vissiin näyttää pehmeämmältä silloin.