Hiihdon ehdoilla

Talvinen liikuntaharrastus tuntuu heiluttavan tahtipuikkoa vapaa-aikamme suhteen varsin suvereenisti. Oli kyseessä sitten ilta tai viikonloppu, ensin mietitään, milloin mennään hiihtämään ja vasta sitten muut jutut, jotka joko löytävät paikkansa tai putoavat suunnitelmista pois. Pitäisiköhän huolestua? 

Kroppa on kai huolestunut puolesta, koska jo vähän aikaa on esiintynyt lievää fyysistä ja henkistä väsymystä. Toki syy voi olla myös venyttelyn puutteessa, vähäisessä juomisessa, epäsäännöllisessä syömisessä ja myöhään valvomisessa, helmasynneissä oikein. Kunto ei kohoa ilman lepojaksoja, ja kyllähän me välipäiviäkin pidetään. Tiistai-ilta on pyhitetty kiinan opiskelulle, notta sellaista lepoa.

Kun hiihtokilometrejä alkaa olla lähemmäs viisisataa, kuntorataa on tullut kierrettyä kyllästymiseen asti. Kiertosuunta on aina sama ja oikea kinttu joutuu potkuttelemaan enimmäkseen ulkokaarteessa. Liekö siinä syy lihasten toispuoleiseen kireyteen? 

Eilen vaihtelun vuoksi ajeltiin maaseudun rauhaan hyvin hoidetuille pelto- ja metsäladuille. Herätin reissua varten Garminin uniltaan, jotta varmasti saatiin jokainen kilometri laskuihin mukaan. No, ei tämä oikeasti noin totista ole. Lenkki oli leppoisa ja maisemat maalauksellisia, vaikkemme kauriita nähneetkään.