Hilloa

Kotimaisten marjojen nimiin vannotaan eikä syyttä. Niitä kun aamusella lisää pari kourallista kaurapuuron tai maustamattoman jugurtin päälle, saa hyvän alun päivälle. Vitamiinipommeja voi napsia sellaisenaankin, mikä ei minulta luonnistu ilman sokeritujausta, poikkeuksena tuoreet mansikat ja vadelmat, kuten ei tuo ensin mainittu aamumarjojen nauttiminenkaan. Makeuttamiseen käytän koivusokeria, jossa on 40% vähemmän energiaa kuin tavallisessa sokerissa, mikä lieventävänä asianhaarana todettakoon.

Samasta makeaan mieltymisen syystä keitän vuosittain aina muutaman purkillisen mansikkahilloa lähinnä vaniljajäätelön ja lettujen kaveriksi. Ennen, kun säilöin mansikoita myös pakastimeen, hillon sai tehtyä myyntilaatikon alimmista tai muuten epäkuranteista marjoista. Nykyään, kun pakastan vain luonnon marjoja, tuntuu suorastaan tuhlaukselta ostaa priimamarjaa hilloa varten. Maaseudun Tulevaisuuden hillo-ohje ratkaisi pulman. Pihan perältä löytyy ilmaista raparperia, joka pikantisti vain maustetaan mansikalla ja vaniljalla.


Vaniljainen raparperi-mansikkahillo

2 l raparperin paloja
3 dl mansikoita
1 vaniljatanko
500 g hillosokeria
noin 1 dl vettä

Viipaloi kuorittu raparperi ja mansikat. Pane ainekset kattilaan veden ja halkaistun vaniljatangon kanssa. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää hillosokeri. Keitä ilman kantta noin 20 minuuttia, kunnes raparperi on pehmeää. Ota vaniljatanko pois ja purkita hillo.

En ole koskaan aikaisemmin käyttänyt aitoa vaniljatankoa keittiöpuuhissa, mutta koska sellainen on joskus luomukaupasta kotiin kulkeutunut, päätin prikulleen noudattaa lehden ohjetta. Pilkoin raparperit ja mansikat ja otin maustetangon lasiputkilosta. Tuoksu, vai pitäisikö sanoa haju, oli niin tymäkkä, että olin vähällä pyörtää päätökseni ja tehdä keitoksen ilman vaniljaa, mutta kokeilunhalu vei voiton. Onneksi, sillä hillo on todella hyvää. Raparperista tulee raikkaus, vaniljasta makeus ja mansikasta väri, tosin minun hilloni ei ole niin heleän punaista kuin lehden kuvassa, vaan makuhan se tärkein on.