Lomaviikko oli ja meni. Sadonkorjuun lisäksi tuli hoidettua ystävyyssuhteita. Olen sellainen erakkoiibis, että mitä enemmän on kohtaamisia töissä, sitä vähemmän jaksan niitä vapaa-ajalla. Vaatii ystäviltä paljon, kun välillä taholtani on pitkääkin hiljaiseloa. Mutta nyt siis kolme sovittua tapaamista lomalla, yksi kulttuuririennoissa, yksi kahvilassa, yksi ystävän kotona. Näiden ajoittaiserakkoa ymmärtävien samanhenkisten naisten ikähaitari soi reilun kahdenkympin ja kuudenkympin välillä.
Ja oli yhdet taiteilijatreffitkin. Nuoruudessa luin Julia Cameronin kirjan Tie luovuuteen, jossa neuvottiin järjestämään kerran viikossa tunti tai pari aikaa omalle itselle. Vanha neuvo, jonka kyseinen kirja nosti tärkeimmäksi luovuuden herättelytyökaluksi. Koska jokainen ihminen on oman elämänsä taiteilija, Luojan kuvana itsekin luova, kirja nimitti tätä tietoista yksin olemista, menemistä tai tekemistä, taiteilijatreffeiksi. Siispä toisena lomapäivänäni kutsuin itseni Naivistit Iittalassa -taidenäyttelyyn. Kymmenisen vuotta sitten tapasin käydä näyttelyssä vuosittain, mutta sitten perinne hiipui. Sääli sinänsä. Naivistinen taide on hauskaa ja hoitavaa, koska teosten analysoinnin sijasta voi keskittyä väri-ilotteluun ja hassuihin oivalluksiin. Toki joukossa on aina myös surumielisiä teoksia, mutta ne lipsahtavat mielestäni jo symbolismin puolelle. Kantaaottavia teoksiakin löytyy. Tämänvuotisesta näyttelystä jäi mieleen pienoisveistos Yksi heistä on valelääkäri, jossa neljästä valkotakkisesta yksi hymyili ja muut olivat enemmän tai vähemmän yrmeitä. Olen käynyt näyttelyssä milloin polkupyörällä, milloin omalla autolla tai bussilla, tänä vuonna valitsin kulkupeliksi taajamajunan ja hyvä niin. Jos lasitehtaan myymälästä selvisinkin heräteostoitta, paikallinen kirjakauppa olisi saattanut saada sortumaan vaikka kirjasarjaan eli autottomana säästin pitkän pennin. Iittalan Kirja ja Paperi on poikkeamisen arvoinen putiikki.
Loma huipentui rapujuhliin peellä, missä saksiniekkojen sijasta tarjottiin muita meren antimia ja papuvoittoista kasvisruokaa. Kynttiläillallinen oma kullan kanssa oli mitä parhainta hääpäivän etukäteisjuhlintaa. Maanantaina liittomme tuli pitsihäiden ikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti