Mustikkaan oli päästävä heti rippileirin jälkeen, metsä kun tunnetusti hoitaa hiljaisuudellaan. Rämpiminen oli helteellä raskasta, mutta sielu puhdistui sitä mukaa kuin sormet sinistyivät. Poimin marjat käsin ja peraten suoraan kahden litran pakastusrasioihin. Puhtaaksi poimiminen on hidasta, mutta jättää kotona yhden työvaiheen pois ja säästää pehmeäkuorisia marjoja.
Kotipihassakin on marjastettu. Kirsikkaa ja herukkaa, joista jälkimmäistä on vielä kaksi pensaallista kypsymässä, päätyi eilen samaan mehumaijalliseen. Liekö sekoitus hersikkaa vai kirrukkaa, hyvää mehua joka tapauksessa. Myös maissi ja kurkku ilahduttavat sadollaan. Ei tällainen pienimuotoinen harrasteviljely leiville lyö, siemeniin ja taimiin menee yleensä enemmän rahaa kuin mitä satona tienaa, mutta itse kasvattamisen ilo ensimmäisistä sirkkalehdistä sadonkorjuuseen ja vihannesten maku palkitsevat vaivan. Ja aina oppii uutta. Kantapää kertoo, mitä seuraavalla kasvukaudella kannattaa tehdä toisin ja mitä toistaa tutulla tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti