Flunssa on pitänyt tämän ämmän pirtissä jo muutaman päivän, mutta tänään teki mieli ulkotöihin. Perunat istutettiin sen verran myöhään, tai no, perinteisenä istutusajankohtana Kustaan päivänä, että sato katsottiin parhaaksi korjata vasta nyt. Mikkelinpäivä perunannostopäiväksi ei ollut lainkaan hullumpi valinta, mikäli kansanperinteen viisauksiin on uskominen. Ja miksei olisi. Mikkelistä perunat kellariin, nauriit kuoppaan ja ämmät pirttiin eli naiset tupatöihin ja viimeinenkin sato korjuuseen.
Nyt on sato korjattu, tosin kuistille suojaan nostetut ruukkuviljelmät, tomaatti, timjami ja chili, tuottavat tuoretta syötävää vielä tovin. Perunaa tuli normaali ämpärillinen, josta muutama kerta syödään ja loput jätetään emmeeksi joulupöytään. Kukkapenkkiin istutettu yksi ylimääräinen mukula yllätti lähes kilon sadolla, mikä pani mietintämyssyyn perunapenkin siirtämisen tulevina vuosina pihan aurinkoisemmalle puolelle. Mikkelinpäivästä huolimatta ihan vielä ei ole tupatöiden aika. Valtavat koivut ja hopeapajut sekä pihan pienemmät puuvartiset pitävät huolen siitä, että haravoitavaa riittää maan jäätymiseen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti