Pyhänä pihalla

Tuulessa on jo syksyn vire ja keltaisia lehtiä kukkii nurmella muistuttamassa vuodenkierrosta, väistämättömästä tosiasiasta, joka kesän lopulla soittaa mieliä perin alavireisesti. Me yritimme etsiä syksyn iloisempaa säveltä sadonkorjuusta. Herukkapensaat poimittiin tyhjäksi, kun varjossa kasvaneidenkin tertut olivat kypsyneet mehukkaiksi. Viimeisensä antoivat myös herne ja sipuli. Maissi ja kesäkurpitsat tuottavat vielä, vaikka suurin osa sadosta otettiin jatkojalostukseen.

Päivälliseksi syötiin ämpärillinen perunaa. Kesän kokeiluna oli nimittäin perunan ruukkuviljely ja ruukuksi valikoitui talven jäälyhtytehtailussa pohjastaan haljennut 10 litran muoviämpäri. Kiviä salaojaksi, pala vanhaa pyyhettä suodatinkankaaksi, kerros turvemultaa ja mukula. Ämpäriä täytettiin mullalla perunan kasvaessa. Sen verran runsas ja laadukas oli sato, että ensi vuonna uudestaan. Sitä paitsi koska ämpäri mahdollistaa myös sisäviljelyn, sadon voi halutessaan aikaistaa vaikka juhannukseksi.


Perhosten ja mesipistiäisten iloksi potagerissa kasvaa kolme auringonhattua, joista ainakin punahattu on perhosten mieleen. Yllä työn lomassa kuvattu amiraali, alla nokkosperhonen.