Koulu alkoi, joten meilläkin on palattu ruotuun mitä säännölliseen elämään ja lenkkeilyyn tulee. Kevyt kesälenkki maalaismaisemassa vaihtui valaistuun taajamavitoseen eli reittiin, jota voi tarvittaessa hölkätä myös pimeään aikaan ja liukkaalla kelillä. Tavoite on palauttaa hyväksi havaittu kolme kertaa viikossa liikkumisen rytmi.
Fyysistä ja henkistä kuntoa syksyllä totisesti tarvitaan. Tällä viikolla olen jo saanut hieman maistaa uuden työpisteeni hektistä menoa. Asiakkaita on paljon, uusia nimiä, kasvoja ja elämänkokemuksia tukuittain, vaikkei edes kerhotoiminta ole alkanut. Työpäivät tuntuvat venyvän. No, alkukankeutta uusia toimintatapoja opetellessa. Työyhteisö sentään on tuttu, mikä varmasti helpottaa sisäänajoa.
Mutta strategia on tämä: kun pidän itsestäni hyvää huolta, nukun, syön ja liikun riittävästi sekä teen vapaa-ajalla mieleisiä juttuja, jaksan huolehtia muista.
Vielä kuitenkin muutamia työpäiviä tutusti maalla, toimiston siivousta, kotikäyntejä, kokouksia. Yli kahdeksan vuotta lähes yhtäjaksoisia sijaistuksia kanttorina ja diakoniatyöntekijänä, tutut kylänraitit ihmisistä puhumattakaan. Kyllä maar poru pääsee, kun ensi viikon torstaina tuttu tie vilistää viimeisen kerran työmatkamerkityksessä alla. Freelancerin etu tosin on, että jonkinlaista keikkaa voi seudulle jatkossakin tulla. Ainakin vankilaan musisoimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti