Aamulla olo oli kuin jyrän alle jääneellä jäniksellä, lihakset olivat kipeät ja päätä kivisti. Tuskin edes iltavenyttely olisi vaivaa vähentänyt, koska jäykkyys johtui mitä todennäköisimmin liiasta venymisestä, kuten painavien laattojen kanssa pyllistellessä vääjäämättä käy. Mutta niin vain raihnainenkin kroppa vetreytyi työn alettua ja laatoituksen viimeinen kivi asettui iltapäivällä paikalleen. Pieni kasa laattakiviä jäi yli ja ne löytävät myöhemmin paikkansa toisaalta. Päätimme säästää aikaa ja rahaa, ja saumasimme laatat kivituhkan sijasta tähteeksi jääneellä asennushiekalla, vaikka tuo väriltään poikkeaakin oriveden liuskeesta. Pianhan sammal ja rikkaruohot kuitenkin värjäävät saumat uudestaan.
Sauna maistui urakan päälle. Kivipöly oli ujuttautunut vaatteiden läpi iholle ja sitä sai hangata toden teolla irti. Harmaan kerroksen alta paljastui aika joukko kivien kulmista syntyneitä pieniä mustelmia. Koivet ovat nyt kuin Peppi Pitkätossun hevosella. Eilen urakasta väsyneenä iltasyömiseksi haettiin Hesburgerin energiapitoisin mättö, vaan tänään juhlan kunniaksi päädyttiin kotiruokaan. Kulta teki fetasalaatin ja yhdessä urakoitiin valkosipuliperunat, aterian kruunasi pohjoisen mustaherukkaviini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti