Joulu meni pääosin kotoillessa. Liikettä ulospäin aiheutti vain perinteinen jouluaamun varhaisjumalanpalvelus naapuriseurakunnan kynttilöin valaistussa kivikirkossa ja soittohuki vankilan jumalanpalveluksissa. Muurien suojassa on paljon ulkomaalaistaustaisia vankeja, rikosseuraamuslaitoksen mukaan noin 13% kaikista vangituista. Joulun puhuttelevin saarna oli kun yksi noista vierasmaalaisista alkoi virren Enkeli taivaan aikana itkeä. Mitä muistoja lie mieleen noussut? En milloinkaan väsy ihailemaan musiikin universaalia, tunteiden padot räjäyttävää tai sisintä hiljaa koskettavaa voimaa.
Tapaninpäivänä myrskysi kahdeksan tunnin sähkökatkon arvoisesti. Kynttilöitä, takkatuli ja sohva - ihanaa. Oli niin rento olo, ettei painanut huoli edes pakasteiden kohtalosta eikä ärsyttänyt läheisen ylikäytävän sähköviasta johtuva jatkuva kellon kilkatus. Kuunneltiin akkuradiota virran säästämiseksi vain uutisten aikaan ja elettiin hengessä mukana ”240000 taloutta ilman sähköä, 60000 vähemmän kuin tunti sitten, jee”. Vähitellen valaistui myös kotinurkilla, ensin syttyivät katuvalot ja sitten jo tuikki talojen ikkunoista. Tiistaina töihin starttasi virkistynyt virkanainen kuin pidemmänkin loman jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti