Mielimaisema

Sininen, valkoinen, vihreä. Nuo värit maisemassa ja mieleni lepää oli sitten kesä tai talvi. Suomalainen järvi, laineiden liplatus ja hitaasti lipuvat poutapilvet taivaalla, yhtä lailla hankien kimallus kevätauringossa ja metsän kutsuva syli. Eilen lenkillä mietittiin, miten kesällä samalla kellonlyömällä olisi lämmintä ja valoisaa. Mietittiin ei haikailtu. Lenkkareiden alla narskui lumi ja antoi hennon lupauksen hiihtokeleistä.

Aamupalapöytä katettiin sinivalkovihrein sävyin. Tuuki on ystävän kirjoma häälahja, joka kauniina ja arvokkaana saa juhlistaa itsenäisyyspäivän kattauksia. Potkua päivään saatiin myslistä, mustikkajugurtista, ruisleivästä, voista, juustosta, tomaatista, kurkusta, herukkamehusta ja teestä. Lämmintä juomaa lukuun ottamatta kaikki tarjottavat olivat kotimaista laatua ja osin luomua. Päivällinen edusti uudenlaista tapaa suhtautua itsenäisyyteen. Koska jo viikonloppuna syötiin juhlavasti, oltiin vähällä päätyä noutopizzaan, mutta niin vain vei kotoilu voiton ja Italian herkku tehtiin itse. Ei kovin suomalaista, mutta hyvää.