Kiitävi aika

Osuipa tiedostoviidakosta silmään kymmenen vuotta sitten paikallislehteen väsäämäni hartauskirjoitus. Olin silloin viimeisiä päiviä töissä - vuoden kanttorin sijaisuus oli päättymässä - ja tulevaisuuteen täytyi ottaa uudenlainen asenne myös rahayksikön suhteen. Virsi 270 inspiroi kynäilemään armosta.


Kaikki loppuu aikanaan

Uudenvuodenaattoilta marketin kassajonossa tuntia ennen sulkemisaikaa. Viimeisiä kuitteja muistoksi markasta. Kaikella on aikansa. Seison piimätölkkeineni jonon hännillä ja silmäilen lehtihyllykön tarjontaa. Iltalehtien otsikot eivät yllätä, joten huomioni kiintyy naistenlehtien "uusi vuosi parempi elämä" -hehkutukseen. Uusi vuosi. Mikä mahdollisuus aloittaa alusta! Harjat ja rikkalapiot esiin ellei peräti painepesuri - nyt saa entinen elämä kyytiä!

Tarkempi selailu kertoo, mitä trendikkäitä uudenvuodenlupausvaihtoehtoja meille vuonna 2002 tarjotaan: enemmän aikaa perheelle ja itselle, enemmän liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja, säästämistä, eettistä kuluttamista. Toki hyviä asioita kaikki. Laumasieluinen minäni miettii jo itselle soveltuvaa parannusreseptiä. Olisiko lupaukseni ekologisempi elämäntapa, tipaton tammikuu vai - ei mikään?
Joulun Herra syntyi köyhään seimeen tavallisen arjen ja tavallisten ihmisten keskelle. Kutsu ihmeen äärelle koski kaikkia. Paimenten ja tietäjien iloa tuskin latistivat ryppyotsaiset elämänparannusyritykset. Heille armo oli suuri ihmettelyn ja kiitoksen aihe. Miksei myös meille?

"Enkö Herraa Jumalaani riemuvirsin kiittäisi!
Enkö suurta auttajaani ylistäisi hartaasti!
Pohjatonta laupeutta lapsilleen hän osoittaa,
Isän sydän armahtaa täynnä pelkkää rakkautta.
Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan."

Päätän alkaneena vuonna olla lupaamatta mitään. Tai lupaan sittenkin. Lupaan armahtaa itseäni ja muita. "Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan." Jumalan armosta riittää kyllä. Jaettavaksi asti.


Tuo aika palaa elävänä mieleeni. Sijaisuus oli merkittävä, koska se poiki uusia työtehtäviä, joita on riittänyt tähän päivään asti ja eteenpäinkin. Mikä on meininki kymmenen vuoden päästä, se jää nähtäväksi.

Mutta takaisin nyt-hetkeen. Kohta mennään präiskimään kaapin perällä vuosia pölyttyneet kiinalaiset ja muut pikkupaukut, myöhäisiltaan on varattu tusina isoa rakettia.