Suklaaunelmia

Siitä puhe mistä puute. Jouluun asti on meininki viettää karkitonta kuukautta. Uusin Kuluttaja-lehti vertailee suklaakonvehteja ja lähikuvin kääntää veistä haavassa. Luin testin sanasta sanaan, kun taas sinänsä hyödyllinen ja kiinnostava ekokosmetiikkajuttu tuli harpottua sieltä täältä. Kuvaavaa etten sanoisi. Kielletty kiehtoo, mutta myös aito. Konvehti on rehdisti rasvainen kaloripommi eikä yritä ratsastaa väärillä terveysmielikuvilla, toisin kuin ekokosmetiikka, joka lukuisista viherväittämistä huolimatta saattaa sisältää monia allergisoivia ja teollisesti tuotettuja kemikaaleja. Mutta asiaan.

Lapsuuskodissa joulusuklaan kunniapaikkaa piti Pandan Juhlapöydän konvehdit. Rasioita ostettiin, mutta niitä löytyi myös pukinkontista. ”Pahat” eli hedelmän ja suklaan makuyhdistelmät söin ensin ja sitten siirryin muihin, joiden paremmuusjärjestys oli aina yhtä kinkkinen ratkaistava. Konvehteja ei ollut määrällisesti paljon, mutta rasian kaksikerrosrakenne hämäsi: näitähän riittää. Kun jokunen vuosi sitten rasian sisältöä uudistettiin ja joukkoon ujutettiin kauniisti muotoiltu tummasuklaapala, olin vähällä lähettää närkästyneen palautteen valmistajalle. Terveysvaikutteisen tumman suklaan paikka ei ole konvehtirasiassa! Valittaminen jäi, koska joulusuklaaskaala on vuosien saatossa laajentunut muihinkin klassikkomakuihin ja uutuuksiin eikä näin ollen mistään pyhäinhäväistyksestä ollut kyse.

Nykyään tulee syötyä sitä suklaata, mitä pukki tuo. Siltä varalta, että ollaan oltu tuhmia ja makean sijasta saadaan hapanta, olen ostanut pienen rasian paperipäällysteisiä nameja yleensä Fazerin Geishaa tai Sinistä. Suklaansyöjän uraa on jo sen verran takana, että voi sanoa oppineensakin jotain. Ensinnäkin suklaan ja punaviinin yhdistelmä on salakavala. Kun konvehtikourallisen jälkeen makea alkaa tökkiä ja ottaa siemauksen lasista, niin pari palaa menee taas. Jos sitten rasia tyhjenee yhdeltä istumalta ja juo puoli litraa vettä päälle, ainakin uskomuksissa rasva jää imeytymättä. Myös joulun jälkeisiä suklaa-aleja on syytä varoa. Kerran Leafin Talvisuklaa koukutti niin, että peli älyttiin viheltää poikki vasta, kun viides puolihintainen rasia oli menossa.

Kohtuuteen on hyvä pyrkiä, kuten testin asiantuntijatkin ohjeistavat. Suklaan laatu ei ratkaise vaan syöty määrä. Jos syö vain yhden konvehdin päivässä - autuas se, jolla moinen itsekuri - silloin "terveellisin" on Fazerin Wienernougat. Vaikka tuote on vertailun rasvaisin ja energiapitoisin, pienen kokonsa ja parhaan rasvahappokoostumuksensa vuoksi se lyö laudalta muut. Joulua odotellessa sano.