Kevein jaloin

Tänään piti alun perin olla vapaapäivä korvauksena viikonlopun puurtamisesta, mutta toisin kävi. Maanantaille tuli sen verran työmenoja, että siirsin vapaani suosiolla torstaihin. Tulee rikkinäisiä viikkoja, kun vapaapäiviä ei ole mahdollista sijoittaa ennen tai jälkeen normivapaiden. Ensi viikonloppukin on työviikonloppu, joten siirtovapaita riittää. Niiden ansiosta pidän vapun tienoilla pikku loman. 

Jos vapaapäivä siirtyikin niin hemmottelu ei. En ole tähän ikään mennessä käynyt kertaakaan jalkahoidossa, joten päätin alkavan hölkkäkauden kunniaksi suoda itselleni kyseisen nautinnon. Ei ole jaloista matkan varrella ollut liiemmälti vaivaa. Kotihoito eli rasvaus itse tehden tai kullan toimesta on riittänyt ehkäisemään ongelmat, ja tietysti järkevät kenkävalinnat. Talvisin kuljen Sievin kaupunkimaihareissa, joissa on leveä lesti ja kesällä suosikkini ovat Vivobarefootin tossut, jotka tunnultaan vastaavat paljain jaloin kävelyä. ”Terveellisistä” kengistä huolimatta on päiviä, jolloin välttämättä haluan ahtaa jalkani korkeakorkoisiin ja kapeakärkisiin puristimiin. Muutaman päivän kun noissa keikkuu, niin jo löytyy varpaista hiertymää ja kovettuman alkuja. Sievistely yksinkertaisesti kuuluu naisen elämään eikä pieni epämukavuus haittaa. Ja onhan mainio jalkahoito keksitty.  

Askel oli kevyt kevään ensimmäisellä hölkkälenkillä ja tihkusade takasi happirikkaan ilman. Puhti oli kuitenkin hieman hakusessa syystä, että aerobista liikuntaa ei ole tullut harrastettua hiihdon jälkeen.