Tikit pois

Viljami-kissa toipuu vauhdilla. Haava on parantanut hyvin eikä edes kaulurin käyttö ole toipilasta hermostuttanut. Myös ruokahalu on ollut kohdillaan, toki niin, että tarjolla on ollut hieman parampaa ruokaa. Hellyydenkipeä kissamme sen sijaan on ja pyrkii viereen nukkumaan lähes joka yö. Vihtori-kissakin on hengessä mukana ja kaikenlainen nahistelu veljesten välillä, niin leikinpäiten kuin tosissaan, on jäänyt.

Tänään häntäamputaatiosta tuli kuluneeksi kymmenen päivää, joten vuorossa oli tikkien poisto. Kissat ovat velhoja aavistamaan tulevia kurjuuksia, joten jo ennen kuljetuslaatikon esiin ottamista kisuli yritti piiloutua päiväpeiton alle. Hyvässä yhteisymmärryksessä laatikkoon kuitenkin mentiin ja muutama herkkunappi taltutti viimeisetkin vastarinnan rippeet.

Lääkärireissu meni hyvin. Kissa oli kiltisti paikoillaan koko operaation ajan. Kauhusta kai. Sydän takoi vimmatusti ja aistit olivat äärimmilleen virittyneet, koska pelkkä puhdistusainepullon sulkemisesta syntynyt napsahdus sai raukan säpsähtämään. Onneksi homma oli parissa minuutissa ohitse ja turvallinen koti kutsui.

Nyt tarkkaillaan, ettei Viljami ala nakerrella kutisevaa hännännysää, ja tarvittaessa palataan kaulurin käyttöön. Muutama sisäkissapäivä on siis vielä paikallaan ja alkuvaiheen ulkoilukin on syytä toteuttaa valvotusti. Julkaisen kuvan töpöhännästämme, kunhan jäljelle jäänyt nysä siistiytyy ja saa kunnon karvapeitteen. Yksityisyydensuoja se on kissallakin.