Toista viikkoa olen harjoitellut elämän leppoistamista. Sijaisuus seurakunnassa päättyi eikä uutta ole tiedossa muutamia kanttorin keikkoja lukuun ottamatta, joten nyt annan itselleni aikaa olla ja ihmetellä, ja miettiä rauhassa seuraavaa siirtoa. Ajan antaminen tarkoittaa myös sitä, etten suinpäin ryntää kodin tehtäviin, paperipinojen selvittämiseen, kaappien, eritoten vaatekaapin järjestämiseen, huonekasvien mullanvaihtoon, ensimmäisiin kylvöihin, en myöskään luovaan toimintaan kutomiseen, maalaamiseen tai askarteluun. Niiden hetki vielä koittaa. Jo normiarjen pyöritys ruoanlaittoineen, pyykkäämisineen ja siivoamisineen antaa suunnatonta iloa, kun on aikaa. Kohtuullistaminen on osoittautunut myös varsin terveelliseksi elämäntavaksi. Ruokailurytmi on helppo pitää säännöllisenä, jolloin herkkuihin sortuu vähemmän ja nukkumaan tulee mentyä ajoissa, koska päivää ei kiireen vuoksi tarvitse venyttää illasta. Liikuntakin on alkanut maistua kelistä riippuen joko suksin tai jalan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti