Olikin hyvä ajatus kirjoittaa lomasta vasta jälkikäteen ja preesens-aikamuodossa. Tunnelmat palautuivat elävinä mieleen ja nyt olo on kuin uudelleen latautuneella paristolla. Latinkia tarvitaankin, kun haastava ihmissuhdetyö seurakunnassa jatkuu. Mutta vielä lomamatkaan palatakseni, kesäinen Lappi oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus, sää oli sopivan viileä, kasvien kukinta parhaimmillaan eikä itikoitakaan ollut kiusaksi asti. Jonkinlainen sokki olikin sitten palata rehevään etelään, jossa ruusut huumasivat tuoksullaan ja pientareiden värikkäät kukkakolonnat ja apilapallomeret häikäisivät. Eikö vähempi riittäisi? Lapissa kaikki kukkii nopeasti, ja pieni on kaunista. Yltäkylläisyys ei ole onnen tae, mitä onni sitten lienee, ei luonnossa eikä ihmiselämässä.
Mutta nyt on arki alkanut ja arjen rutiinit. Tänään kokeilin pitkästä aikaa uutta ruokaohjetta. Syy kokeilunhaluuni löytyi jääkaapista, koska viime syksynä säilötyt etikkapunajuuret on hyvä käyttää ennen uutta satokautta. Suolakurkkua lukuun ottamatta en ole etikkasäilykkeiden ystävä, joten kasvispihviohje näytti juuri riittävän tehokkaalta juurikkaan maun pyöristykseen. Ja sellainen se oli. Etikkaisen juuresraasteen sekaan lisättiin saman verran perunaa, mausteeksi sipulia, valkosipulia, rakuunaa ja juustoraastetta ja tietysti taikinan kiinteytykseen pari kananmunaa ja korppujauhoja. Pihvit veivät kielen mennessään, joten päätyivät suosikkikasvisruokaohjeiden listalle.
Taivas tummenee. Toivottavasti pian sataa. Maa janoaa helteiden jälkeen vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti