Mansikoita ja muumisoppaa

Tänään hain torilta laatikollisen mansikkaa. Tarjontaa oli vähän ja hinta viime viikosta noussut usealla eurolla. Laatu sen sijaan oli heikentynyt, mutta ostettava oli, koska ensi viikko menee suljetun leirikeskuselämän merkeissä. Marjoja peratessa laatikon pohjalta löytyi monta homeista ja huonoa marjaa, mutta muuten kyllä satsi sisälsi kelpo punaposkia säilöntään. Raa'ahkot, rupiset ja ylikypsät erittelin hillokattilaan, näpsän kokoiset suoraan pakastusrasioihin ja suuret kulhoon syötäväksi hetikohta ja huomenna.

Oma ryytimaa antaa mukavasti satoa, joten salaatit ja yrtit ovat osa jokapäiväistä leipää. Tuhdimpaa tavaraa on maisteltu retiisin ja kesäkurpitsan muodossa. Ehdoton ruokataloutemme hitti on sosekeitto, jossa kesäkurpitsa saa seurakseen perunaa, purjoa ja yrttinipun. Soseutuksen jälkeen soppa tanakoitetaan sulatejuustolla ja - tämä vain ohjeessa, ei meidän keittiössä - kermalla. Kesäkurpitsa on tunnetusti erittäin satoisa kasvi, joten puolisoni nimeämää muumikeittoa riittää pakastimeen asti (pakastus ilman juustoa). Maistuu talvella erityisesti ulkoilun jälkeen.


Vuosi sitten Olvi järjesti kattauskuvakilpailun, jossa ainoa ehto oli, että palanpainikkeena komeilee pullo kesän uutuusvissyä. Lempipöytäliinani innosti kesäisiin kattausvariaatioihin. Räpsin kymmeniä kuvia omenapuun katveessa, enkä osannut päättää, minkä lähettäisin kilpailuun. Karsin karsimistani, kunnes jäljellä oli enää kolme kuvaa. Jätin asian hautumaan yön yli, mutta mokomat finalistit hautuivat unohduksen yöhön. Kun muistin asian, kilpailu oli aika päiviä sitten mennyt. Mutta on nyt sitten ainakin kiva kuva keitosta.