Keväällä täytin ahkerasti liikuntatapahtumassa ilmaiseksi jaettua Juoksija-lehden harjoituspäiväkirjaa. Sarakkeisiin merkitsin tiedot hölkkälenkkien pituudesta, käytetystä ajasta ja tuntemuksista, joita huonoina päivinä olivat esimerkiksi pistos, pohjekipu ja väsymys, hyvinä päivinä kevyt askel ja hyvä fiilis. Vihkoon tuli kirjattua myös lämpötila ja olosuhteet sääkartoista tutuin symbolein. Ilmaisuus sai ottamaan läpysköitä kaksin kappalein, mutta eniten kiehtoi idean konstailemattomuus, että kynälläkin tänä tietokoneiden aikana pärjää. Kesällä kun lenkkejä oli harvemmin, kirjaaminen jäi.
Hiihtokausi on aina kilometritehtailua ja kilometrien kerääminen myös motivoi: lenkille on mukava lähteä, kun tietää jonkun sataluvun menevän rikki. Toki hölkkäkilometrejäkin voi kerätä, jos kyseessä on tuttu autolla mitattu reitti, mutta entäs reitiltä poikkeamiset tai metsäpolulla kirmaamiset. Ei hätää. Garmin Forerunner 110, satelliittipaikannukseen perustuva rannetietokone mittaa sykkeen lisäksi ajan ja matkan oli liikkumistapa mikä tahansa. Posti toi tänään pienen paketin.
Äyh. Sitä huomaa olevansa juuri sellainen jollainen ei haluaisi olla. Kuluttaja. Legenda vuoristokylän onnettomuudesta lienee sittenkin totta. Tuhoa ei tehnyt tulivuorenpurkaus eikä maanvyöry vaan postiluukuista kolahtanut ensimmäinen postimyyntikuvasto. Kalvava tyytymättömyys ja aina vain lisää haluamisen piina myrkytti hetkessä koko kyläyhteisön. Noh, synninpäästönä sanottakoon, että edellisen sykemittarini, simppelin perusmallin, hankin 11 vuotta sitten eli ihan jokaisen uuden mittarin perässä ja kanssa en juokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti