Sateita on riittänyt koko viikolle ja kylmänkosteus tunkeutunut luihin ja ytimiin. Maanantaina tuli paleltua sisävesipaatissa Mallasvedellä keulan osoittaessa kohti Pälkänettä ja Rönnvikin viinitilaa. Risteily liittyi virkistyspäivään eli työyhteisön yhteishengen elvytystalkoisiin. Kun sade ajoi porukan pienen ja söötin M/S Eerikan kannelta ahtaisiin sisätiloihin, yhteishenkeä totisesti tarvittiin. Lysti reissu, ei voi muuta sanoa. Ruoka oli erinomaista ja mukaansatempaava tietoisku tilan tuotteista viinimaistiaisineen oli markkinointia parhaimmillaan. Viinimyymälän kassakone raksuttikin perin iloisesti heti esittelyn jälkeen. Minun reppuuni päätyi kuivaa viherherukkaviiniä ja roseeta. Paatilla palattiin. Kukaan ei tiettävästi vilustunut
Mokoma matalapaine on tunkenut lonkeronsa mieleen asti. Yleensä pidän syksystä, mutta nyt puhti on ollut jo pitkään poissa. Edith Södergranin sanoin: "Elämä on laiminlyödä oma onnensa ja työntää luotansa ainoa hetki, elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia." Joko tässä alkaa ikä painaa? Kymmenen vuotta sitten oli tiukka paikka, kun kriisi yritti repiä riekaleiksi kaiken siihen asti rakennetun. Toivottavasti myrsky kasvatti sen verran, että jatkossa osaan vanhentua tosiasiat hellästi hyväksyen tyhmyyksiä tekemättä. Tasa-arvon nimissä joskus tullee puolisoni vuoro. Viisikymppisenä? Eikös se ole se kliseinen miehen villiintymisvuosikymmen? Elämä ja mielenliikkeet ovat jatkuvaa aaltoliikettä, joskus vuoristorataa. Joku löytää elämän tyrskyissä pelastusrenkaakseen piplian, minut on pitänyt pinnalla rivi runokirjoja.
Tänään oli hyvä päivä. Aamu alkoi parinkymmenen talkoomiehen ruokkimisella tiilitallilla, sitten lokoisa päivä kotona, iltapäivällä menopaluu höyryhevolla tehtaan piippujen juurelle ja lopuksi lokoisa ilta kotona. Huomenna sama toistuu aamiaisen osalta, muuten uudet kuviot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti