Luomuu

Meillä harrasteviljellään luomuna. Komposti, kanankakka ja ruohosilppu ovat ainoat lannoitteet, joita käytetään, ja tuholaiset torjutaan joko nyppimällä tai mäntysuopaliuoksella. Tänään oli aika aloittaa sadonkorjuu. Porkkanoiden tuoksu toi mieleen lapsuuden syksyt, jolloin mökillä kasvoi aareittain roskuteltavaa. Vanajaveden rannalla multa oli muhevaa ja porkkanat pitkiä ja kauniita. Sato myytiin kauppoihin ja paikalliselle elintarviketehtaalle Vähittäiskaupan teollisuudelle, jota kotoisasti veekooteeksi kutsuttiin. Porkkanaa meni saaveittain myös sukulaisille ja eläinten rehuksi. Meillä multasormeillaan minimalistiseen malliin, tavoitteena joulun rosollijuurekset ja vähän naposteltavaa.

Kasvimaan lisäksi luomu on valttia myös ostoskorissamme. Ehdottomia luomuvalintoja ovat kananmunat, tomaattimurska ja kasvisliemikuutiot. Pelkkä ajatus tavallisiin liemikuutioihin tai tomaattimurskaan tiivistyneistä myrkyistä karmii. Kana puolestaan on sen verran sympaattinen otus, että mieluusti suon sille häkkikanalavankeuden sijasta tilaa kuopsutella ja elää lajinomaista elämää. Joskus hamassa nuoruudessa tuli kuuluttua Animaliaankin ja repussa keikkui ”ei turkiksille” ja muut eläinten oikeuksia peräänkuuluttavat pinssit. Nykyään kuulun maltillisesti enää Luonnonsuojeluliittoon ja Ikimetsän ystäviin. Myös Vihreälanka postiluukusta kolahtaa.

Mutta luomusta piti puhumani. Ostoskoriin päätyy luomuna myös maito, tee ja kaakao sekä tuontihedelmät. Joskus pimeään aikaan tosin mietin, olisiko terveyden nimissä syytä vaihtaa luomumaito D-vitamiinilla terästettyyn tavalliseen. Hedelmissä ensisijaisena ostovaikuttimena toimii myrkyttömyys. Valitettavan usein kaukaa tulleet tuotteet ovat kuitenkin luomuideologiaan nähden ylipakattuja eikä laatukaan ole paras mahdollinen. Kodin jauho- ja ryynikaapista luomua, torilta ostettua kehrolaista löytyy satunnaisesti.